TIINA PASANEN
Kielenkannat olivat herkässä Lappeenrannassa perjantai-iltana järjestetyssä
susitilaisuudessa. Projektipäällikkö Jukka Bisin Helsingin yliopiston
Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskuksesta ei tarvinnut liiemmin johdatella
keskustelua, sillä Monarille saapuneet runsaat kolmekymmentä ihmistä
pitivät huolen siitä, ettei kahden ja puolen tunnin aikana tullut hiljaista
hetkeä.
Asetelma oli tuttu. Siinä missä metsästäjät korostivat susien aiheuttamia
haittoja ja pitivät nykyistä susimäärää liian suurena, ihmettelivät
puolustajat, kumpi lopultakin on suurempi peto, ihminen vai susi.
Yleisökeskustelu oli toinen Etelä-Karjalassa tällä viikolla järjestetty
yleisötilaisuus, jossa paikalliset asukkaat ovat saaneet evästää Suomen
susikannan hoitosuunnitelman valmistelijoita.
Hoitosuunnitelma jätetään maa- ja metsätalousministeriölle
tammi-helmikuussa 2005.
Parikymmentä
sutta Kymessä
Paikoin kiivaaksi äityneen keskustelun keskiössä olivat Kymen
riistahoitopiirin alueella elävät arviolta 25-30 sutta ja niiden
aiheuttamat vahingot. Viime vuonna sudet söivät kaksi koiraa ja yhden
vasikan. Kymen riistahoitopiirin mielestä alueen susikanta pitäisi vähentää
kymmeneen. Koko Suomen susikannaksi on arvioitu 150-160 yksilöä.
Savitaipalelainen Ari Kylliäinen huomautti, että metsästäjiä on
syyllistetty liikaa susikeskustelussa.
·Kuka takaa, ettei susi käy ihmisen kimppuun? hän kyseli yleisöjoukolta.
Lappeenrantalainen Olavi Saari kertoi, ettei ole nähnyt eläissään sutta,
vaikka liikkuu paljon luonnossa. Hänen mielestään koko suurpeto-sana on
harhaanjohtava.
·Ihminen on todellinen suurpeto eikä susi.
Myös Pirjo Iivanainen pohti, mistä syystä ihmisen sietokyky susille on niin
alhainen.
·Sudet uutisoidaan värikkäästi ja näyttävästi, vaikka ihmisen ja elämän
todelliset suuret uhkat ovat aivan muualla.
Kansanäänestys
susien kohtalosta
Raimo Lattu ehdotti, että susien kohtalo ratkaistaisiin tykkänään
kansanäänestyksellä.
·Pitää muistaa, että susia on Suomen luonnossa vain vähän ja sen asema on
lailla turvattu, toppuutteli Jukka Bisi.
Lattu tiedusteli, eikö susia voitaisi siirtää itärajan tuntumasta myös
muualle Suomeen tai Ahvenanmaalle.
·Ja vahingot on korvattava ehdottomasti täysimääräisesti. Se vähentäisi
vastakkainasettelua, hän lisäsi.
Taipalsaarelainen Kaiku Marttinen kantoi huolta koirista.
·Miun puolesta susia saa olla luonnossa, kunhan määrä pidetään
siedettävänä. Olen vanha ajokoirankasvattaja ja tiedän, että nyt
koiranomistajat eivät uskalla liikkua metsässä.
Heidi Saarelainen kertoi tekevänsä kahden koiran kanssa pitkiä
metsälenkkejä Raipossa lähellä Ylämaata.
·Susista ei ole ollut hajuakaan. Lähistöllä on myös koira ulkosalla
narussa, mutta mitään uhkaa ei ole ollut. Vaalimaalla asuva Titta Makkonen
muistutti, että keskustelussa oli unohdettu tuotantoeläimet, joiden
”kimppuun susi käy herkemmin kuin koirien tai ihmisen”.
Susi sopisi
hyötykäyttöön
Savitaipalelainen Yrjö Hyrkkänen kehotti lopettamaan tappaa-ei tappaa
-juupastelun. Hyrkkäsen mielestä hedelmällisempää olisi pohtia, miten susi
voisi olla hyödyksi maaseudun asukkaille.
·Harva on nähnyt suden elävältä. Siinä voisi olla hyvä mahdollisuus
luonto- ja elämysmatkailuun, kun asiaa pohdittaisiin ja kehitettäisiin yhdessä.
Hyrkkänen muistutti, että maaseutu tyhjenee kovaa kyytiä.
·Asukkaiden, metsästysseurojen, luontojärjestöjen ja maanviljelijöiden
pitäisi vetää yhtä köyttä.
EMMI KAARNA
Kuvatekstit
Kuuntelemassa. Minä en ole täällä neuvomassa vaan kuuntelemassa, mitä
sanottavaa teillä on ihmisen ja suden yhteiselosta, susikannan
hoitosuunnitelmaa valmisteleva projektipäällikkö Jukka Bisi tähdensi.
Osa luontoa. Heidi Saarelainen muistutti, että susi kuuluu luontoon.