Valkovuokot ja satakieli tervehtivät Viipurin pyöräilijöitä

Pyöräilysää Lappeenrannasta Viipuriin oli mitä ihanteellisin.

URPO LAANINEN

Tämänkertainen 17. Viipurin pyöräily sujui suuremmitta

ongelmitta. Valkovuokot kukkivat valtoimenaan Saimaan kanavan maantien

varressa, ja varhainen satakieli tervehti pyöräilijöitä Viipurissa

paluumatkalla lauantaiaamuna.

Polan yhdeksänhenkiselle naisjoukkueelle 130 kilometrin edestakainen

pyöräily oli aika helppo,

­·Aika köykäinen reissu, totesi Sirkku Husu jo alkumatkalla Rättijärvellä

perjantaina, ja hän piti sanansa vielä lauantai-iltana Lappeenrannassa.

Ryhmänjohtaja Arja Björkholm kertoi, että idea pyöräilystä syntyi

pikkujoulussa.

­ Silloin päätimme koota kymmenen naisen joukkueen verran naisenergiaa.

Björkholm osallistui itse pyöräilylle viidennen kerran. Muut olivat

ensikertalaisia.

­·Persuuksissa tuntui eniten, naiset totesivat matkan jälkeen.

­ Tosi kiva retki, sanoi reissusta Päivi Seppäläinen. Hän polki Lemin

Kuukanniemestä Lappeenrantaan eli hänelle tuli perjantaina 80 kilometrin

pyörämatka.

Matkanjohtaja Keijo Laine oli todella tyytyväinen tämänkertaiseen matkaan,

Sää oli ihanteellinen, vaikka menomatkalla paikallinen ukkossade kasteli

ennätysjoukon, lähes 150 pyöräilijää. Se vain virkisti matkailijoita.

Laineen mukaan lämmintä on ollut myös aikaisemmin, mutta nyt tuuli oli

tasainen ja leppeä. Menomatka sujui lievässä vastatuulessa ja tulomatka

taas sivumyötäisessä.

Matkalla sattui muutama pyörärikko, ja yksi pyöräilijä kaatui sen takia.

Onneksi hänelle ei käynyt sen pahemmin.

Viipurin tulli selvitti lähes 150 hengen pyöräilyjoukkueen reilussa

puolessa tunnissa molempiin suuntiin, mistä se sai vilpittömät kiitokset

suomalaisilta.

Viipurin 25-jäsenistä pyöräilyjoukkuetta johti ulkomaansuhteiden hoitaja,

nuori ”ulkoministeri” Olga Kareva. He tulivat Lappeenrantaan jo

torstai-iltana, ja paluumatkalla kotiin joukkue piti kovaa vauhtia.

Myöskään viipurilaisilla ei ollut Karevan mukaan mitään ongelmia.

Punaisenlähteentorilla Viipurin asukkaita oli vastassa tavanomaista

vähemmän, koska hellesää veti heitä omille ”datshoille”.

­ 300 on takana, totesi menomatkalla kaupunginjohtaja Markku Andersson. Hän

oli matkalla 11. kertaa. 300 tarkoitti metrejä. Andersson kiersi korttelin

Voisalmessa pari viikkoa sitten otettuaan pyörän pois varastosta.

­·Ei pitäisi näin kylmiltään lähteä, mutta en ehtinyt harjoitella,

Andersson totesi. Kaupunginjohtajan takapuoli kesti kuitenkin hyvin matkan

rasitukset.

Kansanedustaja Anneli Kiljunen palasi todella hyvävoimaisena Lappeenrantaan.

­ Kun kiipeää eduskunnan rappusia, kunto nousee.

Toki Anneli Kiljunen oli tehnyt miehensä Timon kanssa lukuisia pyöräretkiä

Saimaanharjulle ja Joutsenoon.

Kari Hämäläinen

muisteli menneitä

Viipurin retkelle osallistui pitkästä aikaa Etelä-Karjala-lehden entinen

päätoimittaja Kari ”Ate” Hämäläinen.

Hänen lehtensä aloitti pyöräilyt 1980-luvulla, silloiseen neuvostoaikaan.

­·Matti J. Kuronen heitti kolumnissaan idean pyöräilystä Viipuriin. Tulin

höynäytetyksi ja innostuin asiasta.

Hämäläisen mukaan byrokratia oli neuvostoaikaan hirveä.

­·Alkuun ei juuri kukaan uskonut asiaan, Hämäläinen totesi ja kiitti Keijo

Lainetta, joka veti siihen aikaan Suomi-Neuvostoliitto-seuran kuntojaostoa.

­·Alkuun pelättiin matkaa, että 65 kilometriä on liian pitkä. Nykypyörillä

se ei ole yhtään mitään.

Hämäläisen mielestä ensimmäisissä pyöräilyissä oli todella hohtoa, ja

Viipurin Punaisenlähteentori oli pullollaan kansaa.

­·Juhlapuheissa joka toinen sana oli ystävyyttä. Nyt on päästy normaaliin

kanssakäymiseen, Ate Hämäläinen sanoi.

PEKKA HÖLKKI

Kuvateksti

Ongelmitta. Markus Laine tarkasti Eila Kylliäisen passin Nuijamaalla. Myös

Viipurin tulli oli tosi nopea.

Kirjoittaja:
Urpo Laaninen