ANTTI MUNNUKKA
Hienoa Änkilä, Innasennurkka, Torssalo, kaikki entisen Simpeleen kylät! Aku Ankan seitsemännen murrealbumin kääntäjäkilpa on ratkennut simpeleläismurteen eduksi.
Juhlavuoden albumin kääntää karjalaksi lappeenrantalainen teatterin ammattinainen, dramaturgi Helena Anttonen, 52. Kilpailuraadin mukaan odotettavissa on erityisen luontevaa ankkojen dialogia.
Anttonen on syntyisin Simpeleeltä.
·Mie läksin Simpeleelt teatterikouluu syksyl 1973. Sitä samaa Keski-Karjalan alueen murrettahan se käännös on, mitä mie Simpeleel opin. Se kyllä eroaa vaik tästä Lappeen seudun murteesta, mut mie aattelin, että oon aika uskollinen sil simpeleläisel, luonnehtii iloinen voittaja työtänsä.
Anttonen itsekin uskoo, että dramaturgian hallinnasta oli apua. ·Dialogin teko on miulle sen verran tuttu juttu, et sen varaan mie laskinkii. Jos yrittää tunkea monta murresanaa yhteen repliikkiin, siitä tulee liian kuormitettu, kertoo Anttonen.
Kaik
lutviutuu!
·Lähdin kisaan tosissani, pyörittelin kilpailutyötä kuukauden koneellani ja hioin tekstejä yhä uudestaan, kunnes olin tyytyväinen. Täytyy tunnustaa, että olisin ollut kamalan pettynyt, jos en olisi ollenkaan pärjännyt, voittaja riemuitsee. Helena Anttosella on takanaan mittava työura teatterimaailmassa; alkuvaiheen televisioteatterivuosien jälkeen hän toimi Penniteatterissa ja oli perustamassa Teatteri Pientä Suomea. Sittemmin Anttonen toimi kaupunginteatterin johtajana Kajaanissa ja Lappeenrannassa.
Aku on Anttosen mielestä luonteeltaan ja elämänfilosofialtaan hyvin karjalainen:
·Aku on hetken lapsi, kuten me karjalaiset. Hän on aina nyytit kasassa ja valmiina lähtemään. Aku jaksaa myös yhä uudelleen aloittaa alusta, vaikka elämä välillä kolhiikin, pohtii kolmen lapsen äiti, joka vapaa-aikanaan suuntaa puutarhaan tai kääntää katseensa tähtitaivaalle.
Käännöksiä
lähes 200
Määräaikaan mennessä raadin arvioitavaksi tuli 199 käännöstyötä. Sanoma Magazines Finlandin järjestämässä kilpailussa tuomareina ja asiantuntijaraadin jäseninä toimivat tohtori Maija Länsimäki Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta, Joensuun yliopiston suomen kielen professori Marjatta Palander sekä sarjakuvatoimituksesta toimittajat Viia Järvinen, Antti Hulkkonen, Jenni Kovanen ja Kati Valli. ·Ihan valtaosa käännöksistä tuli Etelä-Karjalan puolelta, vain ehkä kymmenkunta Pohjois-Karjalasta, kertoo toimittaja Viia Järvinen.
Loppusuoralle pääsi kolme eteläkarjalaista ja yksi Joensuun seudun käännös.
Kilpailussa haettiin paitsi aitoa ja hyvää murreilmaisua, myös sarjakuvalle ominaista sujuvuutta, hauskuutta ja kekseliäisyyttä. Voittajatyössä raatia miellytti erityisesti dialogin luonteikkuus ja hahmojen hallinta.
·Anttosen käännös oli kielellisesti aitoa murretta ja sarjakuvallisesti oivaltavaa. Lisäksi hän selvästi tuntee Ankkalinnan ja sen asukkaat. Dialogi ja tarinan rakentaminen on sujuvaa, kuten dramaturgilta sopii odottaakin, Järvinen perustelee.
Murre
voimissaan
·Vaikka karjalan murretta eli niin sanottuja kaakkoismurteita on maantieteellisesti enää pieni kulma jäljellä, murre näyttää olevan hyvin voimissaan. Monet kilpailutöistä olivat ilmeisesti melko nuorten tekemiä, mikä oli myös ilahduttavaa. Käännöksissä oli yllättävän hyvää fraseologiaa ja runsaasti hauskoja sanontoja sekä paikallisväriä kuten paikannimiä, Maija Länsimäki kertoo.
Käännöskilpailun voittajaa odottaa maineen ja kunnian lisäksi myös visainen tehtävä, sillä koko 48-sivuisen albumin pitää olla käännettynä heinäkuun puoliväliin mennessä. Helena Anttosen kesälomat eivät kuitenkaan mene uusiksi, sillä Vainikkalan kyläteatterin tilaama näytelmä saa lauantaina ensi-iltansa ja sitten Helena sukeltaa antaumuksella Ankkalinnaan. Palkintorahoilla hän aikoo ainakin hankkia puutarhaansa uuden, eksoottisen puun.
SEPPO RAUTIOVAARA
Kuvatekstit
Tälviisii. Helena Anttosen murrekäännös kumpuaa simpeleläisestä taustasta.
Töitä riittää. Laitosteatterista taannoin vapaalle lähteneellä Helena Anttosella on luvassa riemukas reilun kuukauden aherrus Aku Ankan parissa.