Categories
Artikkelit

Voin tehä niiko mie tahon!

Lauri Väärä kokosi kissanristiäistekstit Lassin iltaan.

ANNE NIEMI

­·Lausuntaillat ovat ihmisten mielestä jotain kammottavaa, sanoo Lauri

Väärä, suomenniemeläinen teatterintekijä.

Väärän teatteriura alkoi 1953 samalla nuorisoseuran näyttämöllä, jolle hän

ensi lauantaina jälleen astuu. Minna Canthin Roinilan talossa -näytelmään

Väärä teki tuolloin Eeron roolin.

­·Pitkän unelmoinnin jälkeen pääsin vasta 17-vuotiaana näyttämölle. Tuo

sama vanha Suomenniemen nuorisoseuran näyttämö on siksi minulle erityisen

rakas, Väärä kertoo.

Armas Väärä toivoi ainoasta pojastaan kansakoulunopettajaa, joka Joensuun

seminaarista valmistuikin. Mutta poika tahtoi enemmän.

­·En uskaltanut kertoa isälle, että haen teatterikouluun. Vasta linja-auton

porrasaskelmilla päästin hätäisesti suustani, että olen menossa

opiskelemaan teatterikouluun. Isä jäi suu ammolleen tien varteen, Väärä

naurahtaa.

Sillä tiellä ja useilla näyttämöillä Väärä on sitten ollutkin. Myös

Kansallisteatterin näyttelijänä, kunnes työskenteli yhteensä 17 vuotta

teatterinjohtajana Kotkassa, Lappeenrannassa ja Kouvolassa.

Meidän herramme

muurahaisia

Väärä aloittaa nimikkoiltansa Aapelin humoristisella tekstillä Meidän

herramme muurahaisia.

­·”Piru periköön kaikki lääkärit”, siteeraa lonkkaleikkaukseen odottava

pitkän linjan teatterilainen tekstin alkua.

Aapelin lisäksi ohjelmisto käsittää muun muassa Leinon, Kailaan,

Hellaakosken, Shakespearen ja Juicen tekstejä.

­·Kaiken maailman kissanristiäisissä olleet pätkät on nyt koottu yhteen.

Tätä toivoi jo 80-luvulla silloinen kulttuurilautakunnan puheenjohtaja

Raili Halinen. No, Raili, tämä täältä tulee·­·hieman jälkijunassa, Väärä

puhkeaa nauruun.

­·Runoja on kuin kuljetettu selkärepussa, vain ajattelutapa ja

suhtautuminen runoon muuttuu ajan myötä,Väärä kertoo.

Illan aikana Aapelin tekstien tunnelmasta enkeliasuisen Väärän alta

paljastuu ponteva koulupoika valmiina Prévertin tekstiin. Illassa kuullaan

myös Cyrano de Bergerac -näytelmän Nenämonologi.

­·Tulkinnan voin tehä ihan niiko mie tahon, ei siihen tarvitse suhtautua

niin vakavasti, Väärä virnistää.

Eteläkarjalaiset ystävät teatteriajoilta ja nuorisoseuravuosilta palaavat

kotitalon pirtin hämyssä mieleen.

­·Olisihan se ihanaa, jos minut ensimmäiseen lausuntakilpailuun koulinut

Martta Järveläinen tulisi kuuntelemaan, Väärä miettii.

Pieteetillä vanhan hirsitalon kunnostanut Väärä viihtyy maaseudulla, hän ei

kaipaa pääkaupunkiin. Kesäisin puoliso Teija Sopanen sentään tulee seuraksi

Suomenkylään, ympärivuotisena kaverina on Zorro-kissa.

III

Lassin ilta Suomenniemen nuorisoseuratalolla lauantaina 3.7. kello 18.

Lippuja tuntia ennen ovelta.

ANNE NIEMI

Kuvateksti

Yleisön pyynnöstä. En ota tätä työnä, koska en pakota itseäni yhtään

mihinkään, sanoo maalle muuttanut Lauri Väärä.

Kirjoittaja:
Anne Niemi