SUVI SINERVO
Imatralaisen kuvataiteilija Ritva Ruopan äiti oli usein huolissaan
lapsestaan. Ruopalla oli nuorena tyttönä tapana viipyä kalassa
pikkuveljensä kanssa. Aamuyön utuisina tunteina äiti käveli lapsia vastaan
järvelle johtavaa tietä. Huolestuneella äidillä oli aina päällään
aamunuttu, missä oli vihreitä lehtien kuvia.
·Se näky minun pitäisi saada seuraavaksi kankaalle, Ruoppa sanoo.
Ruoppa seisoo huoneessa, mikä on täynnä hänen tuoreita maisemamaalauksiaan.
Sireenin aikaan·-niminen maalaus on niin uusi, että se on seinälle
ripustettaessa vielä kostea.
Vielä 70-luvun alussa tila toimi karjakeittiönä. Myös entinen navetan
puoli, sikala ja sauna ovat nyt näyttelytilaa. Ruopan lisäksi Luumäen
taideseuran yhteisnäyttelyssä on esillä imatralaisen Asko Liirin sekä
Joutsenosta kotoisin olevien Arja Lampisen, Aulikki Madetojan ja Liisa
Lousan töitä.
Luotosen Navettagallerian heinäkuun näyttelyssä ei ole yhteistä teemaa.
Tarkoituksena oli yhteisnäyttelyä kootessa, että näytillä on monipuolisesti
eri tekniikoita ja materiaaleja.
Töissä toistuu luonto. Navetan seinällä on vieretyksin kaksi Lampisen
Imatrankoskea: hento akvarellityö ja aggressiivinen applikaatio.
Applikaatiossa maisema ei ole kankaalla vaan kangasta. Koski vyöryy irti
taulusta; kuohu on tylliä.
Eri materiaaleja
täydellä sydämellä
Lastentarhanopettaja Liisa Lousalle silkkimaalaus on kaikkein läheisintä.
Näyttelyyn hän on tuonut esille muun muassa huovutus- ja kipsitöitä.
Seuraavaksi Lousa aikoo kääntyä uuden materiaalin puoleen.
·Lasi on minulle haaste. Joutuu olemaan hillitysti ja hallitusti, Lousa
sanoo ja matkii käsillään kieppuvaa lentokonetta.
·Tavallisesti olen tällainen. Täydellä sydämellä sata lasissa.
Lousa riemastui, kun hän sai asettaa kipsityönsä lehmien syöttökaukaloon.
Nyt kaukalossa on kipsistä tehtyjä naisen ruumiinosia, jotka on kahlittu
paikoilleen esimerkiksi kanaverkolla.
Lousan mukaan kaukalo antaa työlle raamit.
·Jokainen ruumiinosa on ihanasti omassa kolossaan. Ihmisellä on oma
olemisen tapa, oma paikka.
Lousa teki käsiä, jalkoja, rintoja ja lanteita ystävättäriensä kanssa.
Prosessia Lousa luonnehtii performanssiksi. Ruumiin paljastamiseen liittyi
voimakkaita tunteita, joista keskusteltiin työtä tehdessä. Prosessissa sai
kokea myös turvallista pelkoa.
·Kun kipsi rupeaa lämpiämään iholla, tulee tunne, että helvetti, jos se
jääkin tähän kiinni, Lousa sanoo.
Kun näyttely puretaan heinäkuun lopussa, jää prosessista käteen myös
jotakin konkreettista.
·Tämän reissun jälkeen ystävättäreni saa oman jalkansa olohuoneen
seinälle, Lousa nauraa ja asettelee kipsijalan sopivaan asentoon
näyttelyvieraiden katsottavaksi.
III
Luumäen taideseuran yhteisnäyttely Luotosen navettagalleriassa 30.6.-28.7.
Avoinna maanantaisin ja torstaisin kello 10-15, sunnuntaisin ja
keskiviikkoisin kello 13-18.
SEPPO RAUTIOVAARA
Kuvatekstit
Kahlittu nainen. Liisa Lousan teoksessa kipsiset naisen kädet, jalat,
rinnat ja lanteet on kahlittu syöttökaukaloon. Lousan mukaan nainen lähtee
lentoon ja tulee heti kahlituksi. Kahlitsija on esimerkiksi mies tai luonto.
Kuohuva tylli. Arja Lampinen on tuonut näyttelyyn applikaatioita. Kuvassa
teos Imatrankoski.