PÄIVI VENTO
Varttitunnissa puumunan muoto löytyy katajapätkän päästä Seppo Sahlan käsissä. Näkee, että puukkoa on pidelty kädessä ennenkin.
·Olen vuollut noin tuhat puumunaa, Sahla toteaa.
Ensin puunkuori vuollaan pois. Pää pyöristetään munan muotoon. Pätkä sahataan niin, ettei munan aihio vielä irtoa siitä. Näin toinen puoli munasta on kätevä vuolla. Kun puukolla tehtävä muotoiluvaihe on valmis, karhealla ja hienolla hiekkapaperilla hangataan rosot pois. Vasta sitten muna sahataan irti emopuustaan, ja toinen kärki muotoillaan ja hiotaan kuntoon. Valmis.
Sahla kertoo innostuneensa puumunista noin puolitoista vuotta sitten, kun lapsenlapsi vuolla nakersi sellaisen. Ukki katseli aikaansaannosta ja korvien välissä alkoi raksuttaa; jos alkaisi vuolla kahta eri kokoa munia tavallisimmista suomalaisista puulajeista.
Sahlan kotona puumunia on esillä erilaisissa lasisissa astioissa. Niitä on myös puisessa lokerikossa, jossa selviää myös, mikä puulaji on milloinkin kyseessä. Valikoimista löytyvät harmaaleppä, tuomi, raita, rauduskoivu, haapa, kuusi, pihlaja, mänty, kataja, metsälehmus, vaahtera, lehtikuusi, saarni ja terttuselja.
·Jokainen puulaji on käsissä oman tuntuisensa. Niillä on väri-, tuoksu- ja painoeroa, Sahla sanoo, ja ojentaa metsälehmus- ja saarnimunan. Lehmus on keveä kuin höyhen. Pienen saarnimunan paino puolestaan yllättää.
·Saarni on painava ja äkäinen puulaji veistää. Puulajit ovat erilaisia veistettäviä, saarni ei tosiaan ole lempparini, vaan saatan ajatella sitä työstäessäni, että ”hiton vänkkyrä.” Leppä, mänty ja kataja ovat kaikkein miellyttäviä.
Metsä osa
elämää
Seppo Sahla kuvaa, että metsä on yksi juoni hänen elämästään. Hän haaveili nuorena metsänhoitajan ammatista, mutta päätyi opettajainvalmistuslaitokseen. Halkojen tekeminen on aina ollut lempipuuhaa. Kun omaa taloa rakennettiin, Sahla oli mukana kaikissa työvaiheessa, jossa käsiteltiin puuta. Omalla rantatontillaan hän pohtii tarkkaan, jos aikoo kaataa puun. Puut ja metsä eivät jätä häntä koskaan kylmäksi.
·Puumunien tekemisessä onkin jotain terapeuttista puun kosketuksen ja tuoksun ansiosta, hän kuvailee. Sahla kokeili alussa munien lakkaamista ja käsittelyä öljyllä.
·Ilman mitään puun tuntu säilyy parhaiten.
Sahla antaa puumunilleen anteeksi pienet virheet, kuten vanhan pihlajan tumman ytimen tai hienokseltaan näkyvän puukon jäljen vielä hiomisen jälkeen.
·Kokonaisuus ratkaisee, kuten meidän jokaisen kohdalla.
Sahla osallistui puumunillaan Rautjärven käsityökeskuksen kilpailuun, jossa etsittiin Rautjärven kunnan lahjatuotetta, nimikkotuotetta. Yli 40 ehdokasta oli, ja puumunat eivät tulleet valituksi.
·Mutta pyysivät näitä näytille ja myyntiin käsityökeskukseen, minusta se on merkityksellistä,. sillä puumunat ovat siellä edustamassa erästä vanhaa käsityötaitoa.
Tänään Sahla on mukana Simpeleellä pidettävien Antiikin ja keräilyn kesäpäivien myyntitorilla. Edessä on ensimmäinen yhteinen esiintyminen puumunien kanssa. Munat ovat kaupan. Asiakas voi ostaa oman persoonallisen kokoelmansa. Tai perhe voi valita oman pesällisensä.
Sahla toteaa, ettei hän lähde myyntitorille niinkään mahdollisten eurojen perässä.
·Se tuntuisi hyvältä, jos ihmiset olisivat niin kiinnostuneita puusta, että jäisivät ihmettelemään näitä.
Puumunat putkahtavat maailmaan varsin askeettisissa olosuhteissa, Sahlan kattilahuone-halkovarastossa. Muuta ei tarvita kuin terävä puukko, saha ja entiseltä työpaikalta, Änkilän koululta peräisin oleva tuoli. Radio ei laula. Hiljaisuus on osa puun vuolemisen terapiasta. Talviaikaan kattila hurisee, polttaa puuta lämmöksi.
III
Antiikin ja keräilyn kesäpäivät 24.-25.7, klo 10-16 Simpeleen yhteiskoululla.
MAARIT LINDSTRÖM
Kuvatekstit
Painoeroa. Lehmusmuna on keveä kuin höyhen. Saarni on painavaa puuta, joka on äkäinen veistettävä.
Talven työtä. Seppo Sahlalle vuoleminen on erityisesti talviajan harrastus. Kun syksyn pimeät ja kylmät tulevat, kattilahuoneen vetovoima vahvistuu.
Puun lumoissa. Eläkkeellä oleva opettaja Seppo Sahla on aina ihannoinut puuta. Puulla ja metsällä on häneen terapeuttinen vaikutus.