Mahtava elämänkokemus näkyy Taisto Nokelaisessa herkkyytenä

Taide on jatkuvaa vuorovaikutusta tekijänsä ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

TENHO TIILIKAINEN

Kun Puumalantien kulkija näkee Syyspohjan seuratalon, ja sen edessä sinisen pappa-Tunturin, on täysi syy pysähtyä kurkistamaan taloon sisälle.

Ruokolahdella syntyneen ja jo 45 vuotta pääkaupunkiseudulla asuneen taiteilija Taisto Nokelaisen maalaukset hätkähdyttävät sopusointuisella harmoniallaan vuosi toisensa jälkeen katsojan.

Taisto Nokelainen on sinut itsensä kanssa ja se näkyy tauluista. Sen myös kuulee Nokelaisen sanoista. Taiteilijan tapaaminen antaa enemmän kuin pelkkä näyttely antaisi.

Kaikkiaan 13 lapsen perheeseen kolmanneksi nuorimmaksi syntyneen Nokelaisen vaiheista voisi kirjoittaa paljonkin. Kirjoittaa hänen polkupyörä- ja vaellusretkistään pohjoiseen, mutta nämä asiat unohdamme nyt taiteilijan itsensä pyynnöstä.

­·Kovin usein näyttelyjutuissani kirjoitetaan taustastani ja pyöräretkistäni.

Nokelainen sanoo miettineensä viime aikoina paljonkin luovuutta ja sen ilmenemismuotoja. Hän ei halua, että luovuus ajatellaan kapea-alaisesti vain taitelijoiden yksinoikeudeksi.

­·Harvoin mietitään sitä, että nekin ihmiset, jotka eivät maalaa tai soita, ovat myös luovia omassa elämässään. Äidiltäni on varmasti tarvittu luovuutta, kun hän ankeina aikoina luovi läpi elämän 13 lapsen kanssa, Nokelainen viittaa arkirealismiin.

Nokelainen sanoo myös, ettei hän voisi tehdä ilman muiden ihmisten tukea taidetta. Kaiken kaikkiaan hänen puheestaan kuuluu vaatimattomuus taiteilijan urastaan.

­·On aivan ihana ihailla suuria ja komeita Lapin koskia. Harva meistä kuitenkaan ajattelee sitä, kuinka pienistä puroista suuret virrat saavat alkunsa. Sama pätee taiteeseen, ilman muiden ihmisten vaikutusta en olisi taiteilija. Olen velkaa muille.

Nokelaiselle luovuus ei ole pankkitili, josta voi käydä nostamassa tarvittavan määrän inspiraatiota alkaneelle päivälle.

­·Luovuuden suhteen olemme kaikki tavallaan ehdonalaisessa vapaudessa. Emme voi koskaan tietää, milloin se päättyy. Luovuus on kuin tuuli, joka tulee ja menee, pysähtymättä.

Yhdeksän

neliön ateljee

Taisto Nokelainen piti ensimmäisen oman taidenäyttelynsä vuonna 1974 Helsingissä.

­·Minulta kysyttiin silloin: Millainen ateljee sinulla on?. Sanoin, että yhdeksän neliön kämppä, jossa perheemme myös asuu. Ateljeeni oli pala vapaata lattiatilaa keskellä huonetta.

Nokelainen maalaa mielellään akvarelleja, jonkin verran myös öljyväritöitä, luontoa ja maisemia, hentoja ja herkkiä sävyjä.

Yhä edelleen hän sanoo saavansa töihinsä vaikutteita Lapin tuntureilta, Norjan vuorilta, vuolaista koskista, kukkaniityistä, sammaleen peittämistä soista tai naavaisista puista.

­·Aamuisin herätessäni ajattelen sitä, kuinka voisin elää alkavan päivän loukkaamatta ketään. Ennen maalaamista hiljennyn huoneessani ja mietin asioita. Oma ymmärrykseni on minun pahin viholliseni.

Nokelaisessa ja hänen töissään on herkkyyden ohessa myös alkukantaista voimaa.

­·Eräs norjalainen kansaparantaja sanoi, että minussa on energiaa kuin Lapin koskissa ja Norjan vuorissa.

III

Taisto Nokelaisen maalaukset ovat esillä Syyspohjan seuratalolla heinä-elokuun vaihteeseen saakka. Näyttely on avoinna lauantaina ja sunnuntaina kello 11­-16 sekä arkisin kello 11-­14, jolloin Nokelainen on myös itse paikalla. Muina aikoina näyttelyyn tutustumista haluavat voivat ottaa häneen yhteyttä numeroon 050-354 8557.

TENHO TIILIKAINEN

Kuvatekstit

Nöyrä taiteilija. Taisto Nokelainen sanoo, ettei hän voisi tehdä taidetta ilman häntä ympäröivien ihmisten tukea.

Akvarellit pääosassa. Valtaosa Taisto Nokelaisen maalauksista on akvarelleja.

Kirjoittaja:
Tenho Tiilikainen