TUULI LEHTO
Eiköhän lähdetä, luotsi Jukka Niiranen toteaa. Astelemme ulos Mälkiän
luotsiasemalta kauniiseen kesäaamuun. Sulussa odottaa jo laiva,
Susanne-niminen hollantilainen kuivalastialus. Se on matkalla Puhokseen.
Siellä laiva lastataan täyteen vaneria, joka kuljetetaan Tanskaan. Sulkuun
lasketaan vettä, ja laiva alkaa hitaasti kohota ylöspäin. Kun laiva on
ylävedessä, eli Saimaan pinnan tasolla, Niiranen hyppää kannelle ja me
seuraamme. Kannella virtaa vielä parisenttinen vesikerros.
Ohjaamon ovella vastassa on Jan van Dam, laivan omistaja ja kapteeni.
Ruskettunut ja paljasjalkainen van Dam toivottaa tervetulleeksi peremmälle.
Ohjaamo ei vastaa tyypillistä mielikuvaa laivan komentosillasta. Hillityn
arvokkuuden sijaan vastassa on elämää kuhiseva koti. Van Damin lisäksi
siellä ovat hänen vaimonsa Ankie ja lapsensa Elise, Jan, Harm, Leonie,
Reinder ja Susanne.
Matkalla mukana on myös nelihenkinen tuttavaperhe, Aris ja Astrid Pestman
lastensa Derkin ja Anneken kanssa. Eläinkuntaa laivalla edustavat koirat
Bubu, Boomer ja Sjoakie.
Susannen normaali miehistö on kokki mukaanlukien viisihenkinen. Nyt
vahvistuksena on pari harjoittelijaa, ja luotsin hommissakin on
poikkeuksellisesti kaksi miestä. Väkeä on kuin pienessä kylässä.
Asiantuntija omalla reitillään
Niiranen ja van Dam vaihtavat puolin ja toisin vain pari kysymystä ja
vastausta, mutta muuten kapteeni ei puutu laivan ohjaukseen mitenkään.
Luottamus pelaa, sillä miehet tuntevat toisensa jo monen vuoden ajalta.
Suomen lain mukaan ulkomaalaisilla aluksilla pitää olla luotsi, ellei
laivan kapteeni ole suorittanut väyläkohtaista linjaluotsin tutkintoa.
Täällä ajaakseen pitää tuntea reitit hyvin, ja osata lisäksi suomen kieltä.
Niiranen on yksi Suomen 210 luotsista. Kaikki luotsit toimivat
luotsausliikelaitoksen alaisina.
Monissa muissa maissa laki on vapaampi, mutta luotsipakko ei van Damia harmita.
·Itse olen ollut Saimaalla jo niin pitkään, että löytäisin tien ehkä
itsekin, mutta ensikertalaiselle se olisi todella vaarallista, van Dam tuumii.
Van Dam on viettänyt Saimaalla jo kahdeksan vuotta. Viidennen polven
merikapteeni on käynyt kaikkialla, joten mikä hänet saa jäämään vuodesta
toiseen tänne?
·Kaksi syytä. Ensimmäinen on tietysti bisnes, ja toinen on se, että
tykkään tästä alueesta.
·Pidän suomalaisesta mentaliteetista. Ihmiset tekevät kaikki niin kuin
sovitaan ja heihin voi luottaa. Minulla ei ole koskaan ollut ongelmia
suomalaisten kanssa.
Van Damille sopii hyvin se, että asialliset hommat hoidetaan, eikä siinä
ohessa niin hirveästi höpötetä. Saimaan liikenne on talvisin kuitenkin pari
kuukautta poikki, ja silloin van Dam suuntaa yleensä Välimerelle.
·En tykkää siitä. Siellä on aivan liikaa byrokratiaa ja korruptiota.
Ohjaamossa Niiranen on luovuttanut kipparin paikan luotsioppilas Kyösti
Hultille.
·Helppo matka minulle, Niiranen naureskelee.
Hult ei ole mikään uraansa aloitteleva poika, vaan kokenut merikapteeni. 23
merellä vietetyn vuoden jälkeen hän on palannut kotikonnuilleen.
·Merellä olin laivalla yhtä kyytiä lyhimmillään kuusi viikkoa ja
pisimmillään useita kuukausia. Aika kotoista hommaa tämä on, sillä kotona
voi käydä lähes joka päivä, Hult tuumii.
Luotsin harjoitteluaika kestää 46 kuukautta. Jos esimerkiksi Saimaan
luotsi haluaa siirtyä merelle, on edessä taas harjoitteluaika.
Merikapteeniksi valmistuminen vei Niiraselta ja Hultilta yhdeksän vuotta.
Puolet opiskeluajasta kului merellä.
Hollantilaislaivoilla kodikkain tunnelma
Kesäinen Saimaa näyttää parhaita puoliaan. Vesi on tyyni, aurinko helottaa
kirkkaasti siniseltä taivaalta. Rahtilaivan kannelta on komea katsella
maisemia.
Miehistön jäsenet maalaavat kannella rytmikkään konemusiikin tahdissa.
Pienimmät lapset pulikoivat pienessä uima-altaassa aikuisten vahtiessa
raukeina vieressä.
Uima-altaan keskellä nököttää jopa pieni sauna.
·Pojat kävivät saunomassa Puhoksessa ja tykkäsivät siitä. He alkoivat
puhua, että haluavat laivallekin saunan. Minä sanoin, että siinä on puuta,
sen kun rakennatte, van Dam hymyilee.
Ja pojat rakensivat. Saunasta tuli niin hyvä, että kapteeni osti siihen
mielellään kiukaan.
Saunan kanssa on opittu olemaan myös varovaisia, sillä eräänä päivänä sen
katto pääsi hieman kärähtämään. Tapaus naurattaa laivalla yhä.
Laivan rento ja letkeä tunnelma saa ihmettelemään, kuinka tyypillistä meno
Susannella oikein on.
·Tämä on tietääkseni ainoa laiva Saimaalla, jossa omistajan koko perhe on
mukana, Niiranen kertoo. Omistaja-kapteeni löytyy hänen arvionsa mukaan
ehkä yhdestä laivasta kymmenestä, muilla on palkkakippari.
Luotsin työssä saa nähdä kansainvälistä porukkaa.
Jako on sellainen, että laivoista venäläisiä on noin puolet, 30
prosenttia on hollantilaisia ja loput saksalaisia. Suomen lipun alla olevaa
Saimaan kalustoa on vain joitakin, Niiranen kertoo.
Suurin osa laivoista on vakituisia kulkijoita. Uusia laivoja tulee vain
silloin tällöin. Jo koko rajoittaa reitille pääsyä. 12,5 metriä leveä
Susanne on maksimikokoinen laiva. Kaikki laivat ovat yksilöitä, ja niiden
ohjaamoissa on huomattavia eroja. Ajaminen on myös erilaista riippuen
siitä, onko laiva lastissa vai tyhjä. Luotsin on tunnettava järvi ja sen
reitit hyvin, sillä väylät ovat monin paikoin kapeita. Kaikkialla on
saaria, luotoja ja kiviä.
·Uudet kapteenit ovat toisinaan aika kauhuissaan näistä olosuhteista,
Niiranen kertoo.
Eri kansallisuuksien laivoilla on hyvinkin erilainen meininki.
·Tämä on aivan hollantilainen juttu, että ohjaamo on kuin olohuone, jossa
koko perhe on mukana. Hollannissahan monet perheet asuvat laivoilla ihan
kokoaikaisesti.
Niin tekivät myös van Damit aiemmin. Nyt heillä on lasten koulunkäynnin
vuoksi oltava kiinteä kotitalo.
Perheenisän aika kuluu ulkomailla, joten vaimo ja lapset joutuvat olemaan
paljon keskenään.
·Kun aloitin tammikuussa, olin poissa kotoa huhtikuuhun saakka, van Dam
laskeskelee.
Voisi luulla, että jatkuva reissussa ja ulkomailla olo saisi miehen
kärsimään kovasta koti-ikävästä.
·Minulla ei ole koskaan koti-ikävää, sillä laiva on aina ollut kotini, van
Dam oikaisee.
Laivakodiksi Susanne ei olekaan hullumpi. Vuoden alussa käyttöön otettu
laiva on tuliterä ja kaikilla mukavuuksilla varustettu.
Kannen alta löytyvät perheen vanhempien makuuhuone, lastenhuone ja
olohuone. Kun portaita laskeutuu lisää, löytyvät miehistön hytit, keittiö
ja ruokasali.
Ruokakomeron varustetaso vastaa pientä supermarkettia. Suuria jääkaappeja
on vierekkäin neljä. Van Dam varaa ruokaa mukaan aina vähintään neljäksi
viikoksi. Keittiöstä leijailee herkullinen tuoksu, kun laivan
filippiiniläinen kokki valmistaa ateriaa.
Kodinhoitotilat ja pesuhuoneet saisivat monen emännän huokaamaan onnesta.
Pitää kuitenkin muistaa, että nyt ollaan upouudessa laivassa, joka kuuluu
Saimaan hienoimpiin.
Van Damilla on kokemusta kaikenlaisista laivoista.
·Olen asunut todella vaatimattomassa jokilaivassa. Siellä ei ollut mitään
mukavuuksia, ei edes kuumaa vettä. Kunnon pesulle pääsi vain kaksi kertaa
viikossa.
Vuorottelun
viehätys
Susannen kyydissä luotsin työ vaikuttaa todella hyvältä.
·Kyllä minä tässä viihdyn. Etenkin kesällä tämä on kiva homma, Niiranen
sanoo. ·Syksyn pimeydessä käy välillä aika rankaksi.
Parasta työssä on Niirasen mielestä itsenäisyys ja vuorottelu. Luotsit ovat
viikon töissä ja viikon vapaalla.
Työviikolla luotsin on lähdettävä hommiin mihin aikaan tahansa. Luotseille
soitetaan vaikka kesken unien tunnin varoitusajalla.
Tunti on Niirasen mielestä riittävästi.
Kyllä siinä ehtii hyvin kahvit keitellä ja lähteä.
Töiden välissä paikkakuntalaiset luotsit voivat lähteä kotiin.
Luotsiasemalla on kuitenkin asuintilat kaikille.
Työmäärä vaihtelee huomattavasti vuodenajan ja liikenteen mukaan. Tämä kesä
on ollut erittäin vilkas.
·Raakapuun tuonti on kasvanut räjähdysmäisesti, joten kiirettä on pitänyt.
Puumalan kohdalla tapahtuu vuoronvaihto. Susannen viereen ajaa
luotsikutteri, jossa on kolme miestä. Yksi heistä on seuraava luotsi, Vesa
Kiiski. Vaihto tapahtuu vauhdissa köysitikkaita pitkin. Kaksi maakrapua,
toimittaja ja kuvaaja, laskeutuvat niitä pitkin kieli keskellä suuta ja
rystyset valkoisina. Susannen kannella toimitusta tapittaa monta
silmäparia. Niiraselta ja Hultilta sama sujuu vauhdikkaasti.
Susannen kannelta vilkutetaan. Suuri laiva etääntyy vauhdilla.
Puumalan satamassa hyppäämme Niirasen johdolla autoon. Paluumatka
Lappeenrantaan taittuu reilussa tunnissa.
Niiranen on hyvällä tuulella. Aurinko paistaa, ja edessä on mukavan pitkä
tauko. Lavolassa tehtävien ruoppaustöiden vuoksi Saimaalle pääsee
laivaliikennettä tavallista vähemmän. Seuraava keikka on vasta yöllä.
EMMI KAARNA
Kuvatekstit
Loma laivalla. Reinder ja Leonie van Dam juoksevat kilpaa.
Kapteeni. Jan van Dam viihtyy Saimaalla.
Komentosillalla. Reinder van Dam keinuu Kyösti Hultin ohjatessa laivaa.
Takana Jukka Niiranen.
Kannella. Sjoakie-koiran kanssa Saimaan järvimaisemia
ihailevat Reinder (edessä), Ankie, Susanne ja Leonie van Dam sekä Derk
Pestman.