TIINA PASANEN
Katsokaa, minkälainen kolikko täältä löytyi, ilahtuu metallinpaljastimella
maata tutkiva Dmitri Kozajev.
Venäjän tiedeakatemian tutkija, arkeologi Aleksandr Saksa kääntelee
kolikkoa tarkoin.
·Raha on luultavasti peräisin 1400-luvun lopulta, joten se on toistaiseksi
vanhin esinelöytömme. Tarkemmat määritykset selviävät tosin vasta vuoden
kuluttua, hän pohtii.
Kaivausalueelta on jo aiemmin löytynyt runsaasti kolikoita. Ne ovat tosin
myöhemmältä ajalta, ja useimmat ovat pahoin palaneita. Syy tähän on
tiedossa: tulipalot runtelivat Viipuria pahoin 1620- ja 1650-luvuilla.
Saksan johtama kaivausryhmä etsii Viipurin menneitä kasvoja nyt entisen
kiltatalon tontilta, Vahtitornin- ja Uudenportinkatujen kulmauksesta. Viime
kesänä tutkimuskohteena oli viereisessä korttelissa sijaitseva osa Etelävallia.
Reilun kuukauden kestävät kaivaukset jatkuvat elokuun loppuun asti. Montun
pohja kurkottautuu jo reilun parin metrin syvyyteen.
·Tarkoituksena on kaivaa vielä noin metri.
Kaivinkone kaapaisi pinnalta aluksi puolen metrin maakerroksen. Tämän
jälkeen 10×6 metrin suuruinen monttu on kaivettu ja tutkittu sentti
sentiltä käsin. Ronski alku oli paikallaan, sillä päällyskerros oli
”lähinnä neuvostoaikaista jätemaata”.
Historiaa tutuksi viipurilaisnuorille
Saksan apuna on novgorodilainen tutkija Larissa Kortshagina, joka myös
piirtää kaivausalueesta millimetrin tarkka karttaa. Muita tutkimuksen
ammattilaisia tai arkeologeja ei paikalla ole.
Kaikki kaivajat ovat viipurilaisia. Neljällä miehellä on kokemusta
sotavainajien etsinnöistä Kannaksella. Lisäksi lapion varressa ahkeroi
seitsemän alle parikymppistä nuorta. Osa heistä oli mukana jo viime kesänä.
·Minusta on tärkeää, että nuoret tutustuvat kaupungin historiaan. Samalla
he oppivat ymmärtämään, että ohuen neuvostoliittolaisen pinnan alta löytyy
monta historiallista kerrosta, Saksa pohtii.
Ensimmäisinä viikkoina mukana oli myös yksi suomalainen jatko-opiskelija
Joensuun yliopistosta. Elokuun lopulla kaivauksen antiin tutustuu joukko
turkulaisia arkeologeja professori Jussi-Pekka Taavitsaisen johdolla.
Asutusta vasta
1500-luvulta alkaen
Puu- ja muu orgaaninen materiaali on säilynyt tiiviin mustan mullan
syleilyssä erinomaisesti. Viime viikolla kaivajat paljastivat
hirsirakenteisen tienpohjan. Rakennelma oli yhä vankka. Saksa arvioi, että
löytö noin 1630-luvulta. ·Tien kulkusuunnasta voi päätellä, että se
paikantuu aikaan ennen ruutukaavaa.
Hirsien suojasta löytyi myös reenjalas, sekin erinomaisessa kunnossa.
Useimmat esinelöydöt ovat peräisin 1500- ja 1600-luvuilta. Tätä vanhempaa
keramiikkaa tontilta on löytynyt niukalti: vain pieni pala oluttuoppia.
Saksan mukaan löydöt viittaavat siihen, että kaupunkiasutus on levinnyt
kiltatalon tontille vasta 1500-luvulla, ”eikä todennäköisesti edes ihan
vuosisadan alkupuolella”.
Tutkijan mieltä lämmittää erityisesti taidokkaasti tehdyt verkonpainot.
Kalastus on kuulunut myös muinaisten viipurilaisten elämään.
·Kiviydin on käännetty huolella tuohen sisään. On hämmentävää, miten
kauniisti karjalaiset valmistivat jopa käyttöesineensä, sillä painohan on
suurimman osan aikaa piilossa veden alla.
Saksan molemmat vanhemmat ovat inkeriläisiä. Perhetaustan ansiosta hän
puhuu suomea sujuvasti. Myös Viipuriin hänellä on henkilökohtainen kytkös.
·Isoisäni työskenteli täällä vuosisadan alussa seppänä.
TIINA PASANEN
Kuvatekstit
Hyvin säilynyt. Arkeologi Aleksandr Saksa esittelee 1600-luvulta peräisin
olevaa jalasta, joka paljastui keskiaikaisen tierakennelman suojasta.
Rekivarustuksia ei aikaisemmista kaivauksista ole löytynyt.
Uumenissa. Tutkimusryhmä on kuukauden aikana kaivanut 10×6 metrin suuruista
aluetta. Syvyyssuuntaan on edetty jo lähes kolme metriä.
Pommitus. Pietarin Suuren joukot valloittivat Viipurin 1710. Kiltatalon
tontilta löytyneet kuulan palaset ovat todennäköisesti jäännöksiä niistä
taisteluista.