MATTI SAARELA
Tiistaina aamupäivällä Saara Pakarinen löytää Galleria Kääntöpoijun edestä
kaksi neliapilaa. Toivooko hän? Ei, hän moittii itseään hitaaksi ihmiseksi.
·Olen kuullut, että neliapila pitää syödä ennen kuin toivoo jotakin, hän
naurahtaa.
Hitaaksi ihmiseksi Pakarinen on ollut hämmästyttävän tuottelias taiteilija.
Keskiviikkona avattu näyttely Galleria Kääntöpoijussa on hänen seitsemäs
näyttelynsä tänä vuonna. Joukkoon mahtuu neljä yhteisnäyttelyä ja kolme
yksityisnäyttelyä.
Pakarinen on ollut mukana muun muassa Lahden kansainvälisessä Miniprint
triennaalissa. Erittäin arvostetussa tapahtumassa oli mukana tällä kertaa
taiteilijoita 60 eri maasta.
·Osaan arvostaa itsekin sitä, että pääsin mukaan tuohon näyttelyyn.
Minulla oli siellä kaksi työtä, Pakarinen kertoo.
Tänä vuonna Pakarinen on keskittynyt grafiikan tekoon. Siinä sivussa on
syntynyt pieniä keraamisia veistoksia.
·Minähän olen taidegraafikko. Tänä vuonna olen myös tehnyt ensimmäistä
kertaa vuosien tauon jälkeen puhdasta grafiikkaa, hän kertoo.
Keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan on selvästi Pakariselle metodi.
·Minä olen niin hidas ihminen. Minun pitää aina ajatella asioita
sellaisella vuoden marginaalilla, hän sanoo.
Keramiikka syntyy samoista aiheista kuin grafiikkakin. Näyttelyssä patsaat
ja grafiikka muodostavatkin pareja.
·Patsaat liittyvät näiden grafiikanlehtien aiheisiin. Niitä syntyy
silloin, kun se grafiikan duuni, jota on juuri työstämässä, ei ota
valmistuakseen.
Alitajunta on
ihme juttu
Näyttelyään pystyttävällä Pakarisella oli takanaan valvottu yö. ·Ei minua
tämä näyttely jännitä, mutta minua mietityttää tässä vaiheessa aina ihan
hirveästi. Minä en saa unta, kun ajattelen asioita. Alitajunta on
ihmeellinen juttu, hän kertoo.
Valvottu yö on usein myös merkki jonkin uuden vaiheen alkamisesta.
·Toisaalta se on hedelmällistä. Uusia asioita alkaa silloin kehkeytä pikku
hiljaa. ·Alitajunta on myös ihana juttu. Asiat rakentuvat ihmisen päässä
ikään kuin salaa. Öisin niitä on pakko siten välillä miettiä. Aivot tekevät
työtään silloinkin kun me emme sitä tiedosta. Ne myös palkitsevat ahkeraa
ajattelijaa.
·Minä olen ihan oikeasti joskus ollut todella onnellinen jostakin
työstäni. Se tunne liittyy työn valmistumiseen, mutta ei se ole niin
yksinkertaista kuin sen asian sanominen. Se ei ole pelkää onnistumisen
tunnetta. Siihen liittyy niin paljon kaikkea muuta. ·Tavallaan kysymys on
siitä, että se minun salainen minäni on tehnyt jotakin, salaa minun
tietoiselta minältäni. Taiteilijalla Pakarisen mukaan ole mitään
etuoikeutta omien töidensä tulkitsemiseen, ei ainakaan sen jälkeen, kun ne
on laitettu julkisesti esille.
·Todennäköisesti teokset, joihin tämä onnen tunne minulla liittyy
voimakkaasti, eivät merkitse muille samaa, eivät missään tapauksessa.
·Mutta esimerkiksi tämän näyttelyn teosten joukossa on Katseltiin pilviä
-niminen työ, joka on minulle ollut juuri sellainen. Siihen liittyy
onnellisuuden kokemus ja siksi olen valinnut sen myös näyttelyjulisteen
kuvaksi.
III
Saara Pakarisen Teoksia Galleria Kääntöpoijussa, Majurskan talossa ma-pe
klo 10-17, la klo 10-15, su klo 11-16.
MATTI SAARELA
Kuvateksti
Kun sen oikein oivaltaa. Yleisöllä on mahdollisuus osallistua Saara
Pakarisen aloittamaan dialogiin Galleria Kääntöpoijussa.