IRMELI OJALAINEN
Silloinkin oli aurinkoinen päivä, melko syksyinen. Vuosia jatkuneen sodan
päättymistä kuusi vuosikymmentä sitten juhlistettiin Imatran Asevelitalossa
Mansikkalassa kakkukahvein. Imatran Rintamaveteraanit ovat olleet isänmaan
asialla.
Rintamaveteraanit ovat saaneet kolmatta vuotta kestäneen kirjaprojektin
valmiiksi ja ensimmäiset lukijat saivat 327-sivuisen painotuoreen teoksen
arvioitavakseen.
·Ovat sanoneet hyväksi, puheenjohtaja Pentti Rinkinen muikistelee
ensikommentteja.
Hän luonnehtii kirjaurakkaa mieluisaksi mutta rankaksi. Seuraava urakka on
saada 500 kirjan painos kaupaksi. Hinnaksi on päätetty 25 euroa, koska
sponsoreita ei saatu odotetusti.
Kuin piste iin päälle on kirjan kansi, joka on Soini Ahvosen suunnittelema
ja Jouni Kormanon piirtämä.
·Siinä on Ensio Kormanon isä kaverinsa kanssa kahveilla korsun edessä.
Kuva on Syväriltä ja ilmeisesti toinen miehistä oli tullut lomilta
eväspaketin ja pullaeltan kanssa, Rinkinen kertoo.
Alunperin tavoitteena oli tallentaa viitisenkymmentä muistelmaa. Niitä
kertyi Rinkisen, Harriet Nurmen, Eila Lievosen ja Severi Finnin
haastatteluista 90.
Rankkoja tarinoita
Haastattelijat myöntävät, että joukossa on hyvinkin rankkoja tarinoita.
Monet näkevät sotaretkistään edelleen painajaisia.
·Sotakokemuksista ei ole paljon puhuttu. Moni ei uskaltanutkaan ennen kuin
Neuvostoliitto hajosi, Rinkinen arvelee.
·Haastatteluja voi kuvata terapiaistunnoiksi, Harriet Nurmi sanoo. Hän
tietää, että useimmalle tapahtumat ovat jääneet lähtemättömästi mieleen. Ne
eivät unohdu.
Pentti Rinkinen uskoo huumorin olleen yhden tärkeän asian, mikä auttoi
jaksamaan.
·Ja oli Jumalan johdatustakin. Heiskasen Pentti selvisi kahdesti korsuun
osuneesta kranaatintulituksesta. Ympäriltä kaatui ja haavoittui miehiä.
Matti Ossikin totesi, ettei saanut naarmuakaan, vain osuman karvalakkiin.
Talvisodan loppuessa Ossi oli ryhmänsä viimeinen mies. Kaikki muut
kaatuivat tai haavoittuivat.
Monelta sota vei nuoruuden parhaista vuosista useita. Pisin reissu oli
Tauno Variksella, jonka sota kesti 6 vuotta 9 kuukautta ja 19 päivää.
Naiset selviytyivät kotirintamalla sisulla ja sisua on vaadittu jälleen,
kun veteraanit ikääntyvät ja vammat nuortuvat.
·Omaishoitajat ovat tehneet kovan työn, Arja Mönkäre kiittelee.
Lasten lapsille
Rintamaveteraanit toivovat yhdestä suusta rauhan vuosille jatkoa. Sotaa ei
toivota kenenkään enää kokevan. Kokemuksista halutaan kuitenkin kertoa
lapsille ja lastenlapsille.
·Otan kirjan mukaan, kun menen taas kutsuntoihin puhumaan alokkaille,
Rinkinen sanoo.
Hän voi hyvinkin kertoa muistoistaan, miten suorapuheinen tohtori Eero
Puranen operoi sirpaleet pois polvesta Enson sairaalassa. Tai laivaston
miinanraivausmatkoista Viipurin lahdelta Tallinnaan. Siinä työssä menehtyi
vielä sotien jälkeen 28 miestä.
·Oli meillä ainakin kalaa syötävänä, lohta ja silakkaa. Sitä nostettiin
haaville merestä, mies muistaa.
Vangiksi joutuneelle Miika Huhtaselle ei ollut herkkuja tarjolle.
·Lisäravintoa haalittiin esimerkiksi kasvien juurista. Myös sammakoita
syötiin kun nälkä oli kova, mutta työnormi oli työssä täytettävä, Huhtanen
muistelee. Pääruoka koostui mustasta vuokaleivästä ja vetisestä vellistä ja
puurolusikallisesta.
IRMELI OJALAINEN
Kuvateksti
Viimeiset hetket. Puheenjohtaja Pentti Rinkinen tietää, ettei kirjan tekoa
olisi voitu enää lykätä. 252-jäsenisen yhdistyksen jäsenten keski-ikä on
83 vuotta ja kirjantekovaiheessakin moni siirtyi ajasta iäisyyteen.