Virkavalta viihtyy peruskoulussa

Saimaanharjulla syntyi keskustelua mopoista, kyyditsemisestä ja nopeusrajoituksista.

ETTI KANTOLA

Poliisi Fredrik Söderlund toimii koulussa vieraillessaan asemapaikkansa

mukaisesti, järjestyspoliisin elkein. Saimaanharjun liikuntasalissa säännöt

ovat yksiselitteiset. Joku kokeilee onneaan ja näyttää keskisormea.

Poliisin havaintokyky pelaa, ja linja on nollatoleranssi.

Vanhempi rikoskonstaapeli Söderlund sai kesällä vastuulleen liikenne- ja

laillisuuskasvatuksen. Hän pyrkii tulemaan pian tutuksi Lappeenrannan ja

lähikuntien peruskouluissa.

­·Jokainen myönteinen kontakti virkapukuisen kanssa on ennaltaehkäisevä.

Tulosta tulee silloin, kun on mahdollisuus tavata ennen kuin jokin on huonosti.

Koulut voivat esittää toiveita tunnin aiheista. Saimaanharjulla kaivattiin

tietoa liikenteestä, sillä oppilaat pyöräilevät kouluun pienestä pitäen, ja

mopoilukin on yleistä.

Poliisi painottaa kypärän käyttöä. Eikä pelkkä käyttö riitä. Kypärä pitää

kiinnittää niin, ettei se heilahda paikaltaan tositilanteessa.

Valtaosa oppilaista tunnustaa ajaneensa kouluun ilman kypärää.

­·On myös vastuu muista. Kypärä pehmentää törmäystä silloinkin, kun itse

töppää, lainvartija kannustaa.

Hän toistelee määräysten tärkeyttä, ja rinnastaa ne koululaisille tuttuun

maailmaan, urheiluun. Sekään ei toimisi ilman sääntöjä.

Suuremmat sakot

kypärä päässä?

­·Mikä on mopo? kuuluu seuraava kysymys.

Oleellisinta on menopelin vauhti. Suurimmillaan se saa olla 45 kilometriä

tunnissa. Tinkiminenkään ei nosta lukemaa viiteenkymppiin.

Söderlund sanoo keskustelua syntyvän asioista, jotka oppilaat tuntevat.

Kysymyksiä satelee skootterilla kyyditsemisestä, vauhdista, virittämisestä

ja niiden seurauksista. Lainlaatija saa kritiikkiäkin. Oikeustajua

koettelee se, että mopolla kyyditsemisestä saa suuremmat sakot, kun

kyydittävällä on kypärä.

Poliisin näkökulmasta teko on silloin suunnitelmallisempi.

­·Vaikka mopoilijan kannalta onkin parempi, että kypärä on päässä.

Sitäkin ihmetellään, miten tutka ilmoittaa virittämättömän skootterin

kulkevan yli kuuttakymppiä.

­·Vahinko on tapahtunut jo tyyppikatsastuksessa. Silti tilanne on kuskin

vika. Sakot saa väärän rakenteen lisäksi ajo-oikeudetta ajosta, ja

vakuutusmaksutkin ovat eri luokkaa.

Ajan henki syö

valistuksen tehoa

Valistusta on myös seurauksilla pelottelu. 15-vuoden ikäraja ei tarkoita,

etteivätkö nuorempana tehdyt rötökset näkyisi missään. Kesätyö saattaa

jäädä saamatta, ja ajokortin myöntäjä voi lykätä lupaa.

­·Jos 13-vuotias lisää punnituksen jälkeen irtokarkkeja pussiin, voidaan

tehdä rikosilmoitus. Myös sosiaalivirastoon ilmoitetaan. Koulukuraattori,

vanhemmat ja sosiaalityöntekijä koontuvat, Söderlund luettelee.

Toimittuaan poliisivirassa muutaman vuoden hän siirtyi liikkuvasta

poliisista kasvattajaksi. Koulujen kävijä päivystää myös Lappeenrannan

palvelutiskillä, tutkii rikoksia ja on Sammonlahden asukastilan lähipoliisi.

Valistus on kiinnostanut Söderlundia uran alusta. Nyt hän luonnehtii

olevansa sisäänajovaiheessa.

­·Kun kokemusta kertyy, toimintaa voi laajentaa peruskouluista muuallekin.

Valistuksen tehoa poliisimies ei uskalla arvioida. Kaahaamisen ja

rattijuopumusten hän uskoo johtuvan enemmän ajan hengestä kuin valistuksen

huonoudesta.

­·Ei välitetä. Aikuiset eivät puutu. Terve yhteisöllisyys pitäisi saada

takaisin, ja se on jokaisen asia.

MAARIT LINDSTRÖM

Kuvateksti

Virkavalta paikalla. Fredrik Söderlund käyttää virkapukua koulussa

ollessaan. Poliisin olemus saa oppilasjoukon kuuntelemaan hiljaa.

Söderlundilla riittää paljon tekemistä oikoessaan lasten televisiosta

saamia mielikuvia poliisin työstä.

Kirjoittaja:
Etti Kantola