Categories
Artikkelit

Et sie raahii ostaa rollaattorrii?

Helena Anttonen pisti taitavasti Ankkalinnan väen puhumaan Simpeleen murretta.

ANTTI MUNNUKKA

Nyt on sitten kirjoitettu Simpeleen Änkilä Ankkalinnan kartalle. Ja sinne sijoitettu myös Saimaan kanava, Ruokolahden eukot, Lalli Partinen, Marja-Liisa Kirvesniemi, monet muut Etelä-Karjalasta paikat ja ihmiset, tapahtumatkin.

Dramaturgi Helena Anttosen viime kesän työ eli viiden Aku Ankka -tarinan kääntäminen eteläkarjalaiselle, tarkemmin sanoen Anttosen omalle Simpeleen seudun murteelle on valmis.

Kaik lutviutuup -albumi julkistettiin keskiviikkona Lappeenrannassa arvovaltaisten naurunpyrskähdysten säestyksellä.

Anttonen voitti viime keväänä järjestetyn kilpailun, johon tuli 199 vastausta.

­·Raati kiinnitti huomiota erityisesti Helena Anttosen dialogin sujuvuuteen. Editoinnissa päästiin keskittymään murteen oikeakielisyyden sijaan pikemminkin karjalaisen ajattelutavan ilmaisun hiomiseen, totesi murreasiantuntija Maija Länsimäki kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta. Samaa sujuvuutta kiitteli kustantajan edustaja, toimittaja Viia Järvinen:

­··Tämä käännöstä ei ole päkistetty, jälki on rentoa ja luontevaa, dramaturgin ote näkyy.

Eteläkarjalaisittain haastavan ankka-albumin kansikuvakin on Järvisen mukaan historiallinen. Siinä leivotaan karjalanpiirakoita, joita Ankkalinnassa ei ole ennen tehty.

Eeva Kilpi ja

oma äiti innostivat

Helena Anttonen kertoi, että itse asiassa hän innostui lapsuutensa murteesta jo parisen vuotta sitten, kun luki Eeva Kilven muistelmateosta ja törmäsi siellä tuttuihin sanoihin. Kilven Hiitola oli aikoinaan Simpeleen naapuripitäjä.

­·Ja siitäkin innostuin, kun äiti kerran soitti minulle ja aloitti pitkän kertomuksensa jotenkin näin, että ”olinha mie täs yhe päivä kipiänkii”, josta sitten lähti karjalaistapaan liikkeelle loputon määrä polkuja erilaisiin tapahtumiin, kertoi Anttonen.

Kaik lutviutuup! -albumissa on viisi Carl Barksin klassikkotarinaa: Viije tähe majotusta (Aku Ankka hotellinjohtajana), Rajajääkär toimessaa (Aku Ankka rajavartijana), Tietoniekkoi ja tiukkoi kysymyksii (Tietokilpailu), Mil viisii hiukkasii kiihytettää? (Tarua ihmeellisempää) ja Oi armas Antrea (Kaneli kunnostautuu).

Paljastettakoon tässä, että viimeksi mainitun tarinan Antrea on kana.

Yksi virhe oli albumiin jäädä. Onneksi Anttosen jääkiekkoileva poika huomasi, ettei Lalli Partinen suinkaan palannut SaiPassa numerolla yhdeksän. Kolmonenhan se Lallin numero oli.

­·Tämä oli ihana homma! Uppouduin työhön niin, että pohdin lopulta sitäkin, onko kunkin ankan luonne ja nokan asento sopusoinnussa karjalaisen repliikin kanssa. Yleensä murteella huvitetaan tai herätetään kaihoa. Karjalaisten puheessa ilo ja kaiho on vanutettu yhteen: nehä on imekkeis ko lapse letit, Anttonen kuvaili käännöstyötään.

Mummon elämästä

ehkä monologi

Helena Anttosella on itse asiassa jo mielessään seuraava Simpeleen murteella tehtävä työ, oman kovia kokeneen Koitsanlahden mummon elämästä kertova monologi.

Anttonen paljastaa omaksi suosikkihahmokseen juuri Mummo Ankan:

­·Oi armas Antrea -tarinassa on nostalginen häivähdys, joka tuo elävästi mieleen oman mummoni evakkotarinan. Mummo Ankka maatiloineen edustaa ankkojen elämässä muuttumatonta ja turvallista lepopaikkaa, jota me ihmisetkin niin usein kaipaamme.

Aku Ankan murrealbumien myötä suomalaiset lukijat ovat päässeet tutustumaan jo seitsemän murrealueen kieleen ja ajattelutapaan Savosta Stadiin.

Seuraavaksi on kaavailtu peräpohjolan murteelle käännettävää albumia.

SANOMA MAGAZINES

Kuvateksti

Mummonostagiaa. Helena Anttosen mielihahmo Ankkalinnassa on Mummo Ankka.

Kirjoittaja:
Antti Munnukka