Lapset katsovat taidelainaamoa kuin karkkikauppaa

Pallon päiväkodin Haitulat valitsivat seinälleen kuukaudeksi Pyhän linnun.

ETTI KANTOLA

Linnoituksen Katariinantorille marssii tusina pientä ja innokasta taiteilijaa. Lappeenrannan Pallon päiväkodin Haitulat ovat taiteenlainausmatkalla. Pois lähtiessä mukana on teos, jota jäljitellään kädentaitoja harjoiteltaessa.

­·Tämä on vähän kuin kirjasto, mutta täältä lainataan tauluja ja veistoksia, selittää Etelä-Karjalan taiteilijaseuran tuottaja Mona Taipale.

Haitulat ovat taidelainaamon ensimmäinen kutsuttu lapsiryhmä. Joukko löytyi luontevasti, sillä ryhmään kuuluu Taipaleen Lauri-poika. Jatkossa kutsuja lähtee kuvaamataidon opettajille ja muihin päiväkoteihin.

Lasten ohella tervetulleita ovat esimerkiksi vanhukset. Lainaamon kirjava valikoima takaa, että katsottavaa löytyy moneen makuun.

Taidekasvatus on kuun alussa avautuneen lainaamon yksi tehtävä. Lastentarhanopettajat Riina Surakka ja Katri Ronkainen pitävät ideasta, sillä käynti tuo uusia ideoita arkiseen askarteluun ja vaihtelua rapakelin pihaleikeille. Haituloilla onkin varsinainen kulttuurisyksy. Taideretkiä tehdään myös kuvataidekouluun ja teatteriin.

Mitä lähempää,

sen parempi

Syyslomalla päiväkotiryhmä on normaalia pienempi, mikä sopii hyvin lainaamoon tiiviisiin tiloihin.

­·Ehkä tulemme toisten lasten kanssa palauttamaan teosta kuukauden päästä, Surakka pohtii.

Pienet silmät huomaavat ensin taulut, ja katseita täytyy johdattaa veistoksiin. Seinällä sojottavissa lampaan päissä on jotakin kummallista. Tenavat ihmettelevät hetken ja keksivät sitten.

­·Ne ovat sinisiä.

­·Niillä ei ole jalkoja.

Vieraat käyttäytyvät hyvin, vaikka innostuneet sormet kurkottavat välillä kohti pintoja. Katsominen on sitä kivempaa, mitä lähemmäksi taulua nenän saa.

Ensimmäisenä ihastutaan joukolla Päivi Erosen Vuoksen veteen. Valokuvan keltainen ja sininen kimallus kiehtoo. Väri vie monessa työssä 3­5-vuotiaan huomion muodon kustannuksella. Kullanvärinen naisvartalo ristitään kultaleijonaksi.

Martta Korhonen pysähtyy lähes jokaisen työn kohdalla ja sanoo hetken päästä:

­·Otetaan toi.

Mielipide vaihtuu seuraavan työn kohdalla.

­·Otetaan tää isoin.

Ehdotuksia riittää muillakin. Muun muassa Paula Tellan hindunaisen ja Tiina Marjetan strutsityön kannattajien välille syntyy kiistaa.

­·Tehän olette kuin karkkikaupassa, Riina Surakka nauraa kaikkea haluaville lapsille.

Pyhä lintu

pääsi pakettiin

Lapset päätyvät valitsemaan Ritva Kärmeniemen kahden linnun väliltä. Ihmishahmot eivät kiinnosta. Opettajat ohjaavat valintaa kohti veistoksia, sillä tarkoitus on viedä mukana työ, jollaisen tekemistä on mukava itse kokeilla. Vanerinen akryylillä päällystetty työ toisi kokeiltavaksi uutta tekniikkaa.

­·Me voimme itsekin sahata vaneria tai käyttää paperia tai savea, ideoi Katri Ronkainen.

Kahden linnun erot pelkistetään väriin.

­·Sininen!

­·Vihreä!

­·Sininen!

­·Vihreä!

Sininen voittaa äänestyksen, ja Pyhä lintu pistetään pakettiin. Moni Ilman linnun kannattaja harmistuu siinä määrin, että vanhemmille saattaa tulla pyyntöjä lainata se kotiin.

Ensi viikolla Pallon päiväkodissa tehtaillaan lukuisia jäljitelmiä. Lapset valmistavat samantyyppisen teoksen, ja pohtivat samalla, mihin taiteilija on työssään pyrkinyt.

Vielä pois kävellessään Veli-Antti Pulli innostuu.

­·Otetaanko toi?

PEKKA HÖLKKI

Kuvateksti

Taiteen ympäröimänä. Haitulat-ryhmän 3­5-vuotiaat lapset pitävät väreistä. Petomaisen oloiset kalat eivät pelota pieniä taiteilijaseuran tuottajan Mona Taipaleen arveluista huolimatta.

Kirjoittaja:
Etti Kantola