ANNE NIEMI
Suomenniemellä odotellaan Museoviraston ohjeita, jotta Kauriansalmen kunnallistekniikan rakentamista voidaan jatkaa. Viemäriverkon rakentaminen mutkistui syyskuussa, kun Museovirasto vaati kunnalta selvitystä kivikautisen asuinpaikan tuhoamisesta.
Kiistanalainen muinaismuistoalue sijaitsee kirkonkylään johtavan maantien risteysalueella Kauriansalmen pohjoisrannalla. Paikalta on 1990-luvulla tehdyssä arkeologisessa tarkastuksessa löydetty palaneita luunkappaleita.
Löydösten perusteella kivikautinen asuinpaikka on suojeltu muinaismuistolain nojalla.
Tieto yllätti
kunnan päättäjät
Kunnassa ei ennen Museoviraston kirjettä tiedetty mitään arkeologisista löydöistä. Maata on myllätty niillä kohdin jo 1980-luvulla, kun omakotiasuntoalueen yhteinen imeytyskenttä rakennettiin.
·Kukaan ei osannut arvata, että vesi- ja viemäröintityöt rikkoisivat jotenkin erityisen arvokkaan alueen, sateen pehmentämällä tiepenkereellä taiteileva Suomenniemen kunnanjohtaja Marketta Kitkiöjoki sanoo.
Kunnallistekniikan rakentamista varten Itä-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt luvan Kuolimon alitukselle. Samaan aikaan saatu tiehallinnon lupa oikeutti vesi- ja viemärijohtojen sijoittamisesta tiealueelle.
·Lupaprosessin missään vaiheessa ei ilmennyt, että maastossa olisi jokin muinaisjäännös, Suomenniemen teknisen toimiston päällikkö Kari Mankkinen sanoo.
Kenen ilmoitettava
löydöksistä?
Museoviraston tutkija Esa Mikkola muistuttaa, että muinaismuistolaki velvoittaa maankäyttäjiä selvittämään maankäytön vaikutukset kiinteään muinaisjäännökseen.
·Pikemminkin on sääntö kuin poikkeus, ettei muinaisjäännöksiä syystä tai toisesta osata ottaa huomioon rakentamisessa, Mikkola sanoo.
Tosin Suomenniemen tapauksessa on hänen mukaansa kyse myös huonosta tuurista. Paremmalla tiedottamisella tämänkaltaisilta tilanteilta vältyttäisiin.
Mikkolan mukaan kaikki tähänastiset tiedot osoittavat, että tuhoamista ei ole tehty tahallaan.
Kunnanjohtaja Kitkiöjoki on etsiskellyt sellaista lakipykälää, joka velvoittaisi kuntaa ottamaan selvää muinaismuistokohteista – sellaisistakin, joita ei tiedetä kunnassa olevankaan.
Muinaismuistolain 13 pykälässä puhutaan yleisistä teistä, rautateistä, satamista ja lentokentistä – suuremman luokan rakentamisesta – jolloin alueen muinaisjäännökset tulisi selvittää.
·Ei meitä mielestäni muinaismuistolain tämän pykälän perusteella putkaan, Kitkiöjoki sanoo.
·Mielenkiintoista olisi tietää, kenen asia on ilmoittaa kunnan alueella tehdyistä arkeologisista löydöistä, hän kysyy.
Löydökset tehty
jo vuonna 1997
Museovirastoon tieto löydöksestä on tullut kaksi vuotta inventoinnin jälkeen eli vuonna 1999. Tutkija Timo Jussila löysi vuoden 1997 tarkastuksessa tienvarren hiekkatasanteelta kvartsi-iskoksia ja palaneita luunkappaleita.
Asia tuli laajempaan tietoon harmillisesti vasta nyt, kun uusi vesi- ja viemäriverkko pitäisi rahoituspäätöksen mukaan saada valmiiksi ensi kesään mennessä.
·Kaikesta sattuneesta valitettavasta vahingosta huolimatta rakentamista pitäisi voida jatkaa, kunnanjohtaja Kitkiöjoki sanoo.
ANNE NIEMI
Kuvateksti
Muinaisuus ja nykyisyys. Marketta Kitkiöjoki ja Kari Mankkinen odottavat lokakuun loppuun mennessä Museovirastolta ohjeistusta kunnallistekniikan rakentamiseen.