ETTI KANTOLA
Tarina on Stephen Kingin vanha tuttu. Kirjailija Paul Sheldon ajaa humalassa ulos tieltä vuoristossa. Häntä ihaileva sairaanhoitaja Annie Wilkes löytää miehen ja vie kotiinsa toipumaan. Sheldonin pelastus johtaa kuitenkin kadotukseen, kun hän voimistuessaan huomaa olevansa psykopaatin vanki.
Simon Mooren Kingin kauhuromaanin pohjalta kirjoittama näytelmä toimii Teatteri Imatran pelkistämänä. Mielipuolisuus vaikuttaa raadolliselta ja realistiselta.
Ohjaaja Panu Vauhkonen on karsinut pois paljon tarpeetonta. Esitys ei poikkea Annien talon ulkopuolelle, eikä henkilöitä taustoiteta ennen yhteistä taivalta. Johdatus piinaavaan tunnelmaan jää lyhyeksi, kun hoitajan ehdottomuus ja lapsellisuus viittaavat hulluuteen jo varhain.
Tarinan teema on riippuvuussuhteet. Vammautunut on riippuvainen hoitajastaan ja hoitaja hoidettavansa teoksista. Hoitaja janoaa rakkauden tunnetta ja toisen riippuvuutta itsestään, potilas lääkkeitään.
Käännekohdassa kirjailija tajuaa ihailijansa elävän vain hänen mielikuvituksensa tuotteen kautta.
·Sinun on vastuu, sinä olet Jumala. Kaikki on sinun käsissäsi, idoli sanoo palvotulleen.
Annie uskoo rakastavansa ihmistä, mutta rakastaa fiktiota ja omaa korvaamattomuuttaan. Jos paniikin valtaama potilas ei ymmärrä sitä, hän saa rangaistuksen.
Tukahdutetut tunteet
värisyttävät
Roolitus on kahden kauppa. Annie Wilkesiä esittää Ulla-Maija Järnstedt ja Paul Sheldonina tuskailee Marko Kurikka. Pari näyttäytyy melko tasavahvana, ja valta vaihtuu hahmolta toiselle. Kirjailija ole yksiselitteinen päähenkilö, mutta Kurikan hahmo on vangitsevampi ja luo tehokkaammin tunnelman.
Annie jää paikoin liian karikatyyrimäiseksi, mutta häneen on mahdollista samaistua. Kurikka on luontevampi ja siirtyy taitavasti tunteesta toiseen silmänräpäyksessä.
Piina on vapisevien leukojen ja tärisevien käsien kappale. Kurikan työssä tukahdutetut tunteet, viha, suru, musta huumori ja epätoivo välittyvät ilman sanoja.
Sheldonille tapahtuu asioita, jotka kammottavuudessaan voivat viedä järjen. Kaksi hahmoa lähestyy toisiaan loppua kohden, ja sairas pirstaleisuus levittyy myös miehen taiteeseen.
Valo vahvistaa,
ääni latistaa
Teatteri Imatran pienen näyttämön lavastus on pelkistetty ja lähes kirjaimellisesti mustavalkoinen. Valo ja ääni ovat keskeisiä kertojia. Kirkkaus ja sen vaihtelu pimeyden kanssa toistavat vaikuttavasti rakkautta ja hulluutta. Kohtausten välillä käytetyt äänitehosteet ja äänentoisto sen sijaan katkaisevat välillä jännitteen.
Kerronta on suurimman osan ajasta vähäeleistä. Muun muassa ruumiillinen väkivalta esitetään vain katsojan pään sisällä. Yleistunnelma on teoksen nimen mukainen, mutta käännekohdat eivät nouse kovin korkeiksi huipuiksi.
Ennen väliaikaa esitys tuntuu hieman hitaalta ja riittämättömältä pitämään yllä herpaantumatonta kiinnostusta. Kun hahmoja ja rekvisiittaa on vähän, näyttelijältä kysytään enemmän. Jälkipuoliskon aikana ote tiivistyy.
Loppumetreillä liikutaan tragedian ja komedian rajavyöhykkeellä, ja hillitön nauru tuo ristiriidan, jossa komiikan tahallisuus jää avoimeksi. Loppuratkaisu jättää tilaa symboliikalle. Se ei ole suora lainaus kirjasta eikä elokuvasta.
Panu Vauhkonen on helsinkiläinen näyttelijä. Esikoisohjauksessaan hän ei ole etsinyt aidan alinta kohtaa. Rohkeasta suorituksesta voi antaa kohtuuhyvän arvosanan.
Pienen näyttämön viihtyisyydessä ja palveluissa olisi vielä parannettavaa nautittavan teatterikokemuksen tueksi.
JUKKA PARVIAINEN
Kuvateksti
Taistelija. Marko Kurikan esittämä Paul Sheldon pelkää kuolemaa ja kamppailee uhkaa vastaan ruumiillisen kivun kourissa. Hänen hoitajansa Annie kokee henkistä tuskaa, muttei pelkää.
TEATTERI
¤·Panu Vauhkosen ohjaama Stephen Kingin romaaniin perustuva Piina Teatteri Imatran pienellä näyttämöllä 11.12. asti.
¤·Rooleissa Ulla-Maija Järnstedt ja Marko Kurikka.