ANNE KOTIHARJU
Ei ollut helppoa Jaana Utilla ensimmäisenä työpäivänään Imatran kaupungin
palveluksessa. Tietoenatorin henkisen kasvun prosessijohtaja vaihtoi
organisaatioon, jossa ”olin aistivinani sellaisen epäluottamuksen ja
voimattomuuden, jota en ollut koskaan aiemmin kokenut”.
Toisena työpäivänään Utti alkoikin olla varma, että oli tehnyt elämänsä
suurimman erehdyksen. Utti kuvaa imatralaisia ihmisiksi, jotka ovat
”tottuneet kulkemaan isän jalanjälkiä turvalliseen työhön tehtaaseen”.
Utti kuitenkin tarttui muutosjohtamiseen sylintäydeltä. Kirja Kiihdytyksiä
omenapuutarhassa päättyy huomioon, että muutos on mahdollinen. Sa vain
vaatii kaiken.
Ja Utti – tämä strategi, visionääri, kannustaja, juhlamestari, toimeen
tarttuja – pisti myös kaiken peliin. Tämän takia kirja toimii myös melkein
jännityskertomuksena siitä, miten tälle heittäytyjälle Imatran jäärien
armoilla oikein kävi.
III
Utti kuvaa kirjassaan työkokemuksiaan Imatran kaupungin muutoksen
toteuttajana, muun muassa resurssijohtajana. Kirja on Utin analyysi siitä,
miten kuntaorganisaation saa toimimaan.
Jos kirjan vähän irralliseksi jäävä teoriapohjustus unohdetaan ja muutama
prosessin edistäminen karsitaan, voi Uttia kiittää maukkaasta kielestä ja
lukijalle välittyvästä tunteenpalosta. Utin kirja on hengennostatusta
parhaimmillaan.
Utin arvioinnit ja huomiot hykerryttävät. Otetaan vaikka tämä ”tahdoton
lapanen -organisaatio, jonka uutterimmat työntekijät voikin
todennäköisimmin tavata kopiokoneen äärellä projektiraporttiensa taulukoita
tulostelemassa”.
Punaisena lankana kulkee muutama perusasia: arvostus, luottamus, avoimuus,
osallistuminen, luovuus, sitoutuminen. Uusien näkökulmien ja niin
sanottujen tyhmien kysymysten avulla sekä vaikka yksinkertaisesti toimeen
tarttumalla syntyy tulosta. Ihmisiä on turha houkutella pahalla, miksei
siis koetettaisi hyvällä.
III
En tiedä minkälaisen myönteisen tai kielteisen myllerryksen Utti on saanut
Imatralla aikaan. Keinot eivät ole tavanomaiset: Imatralla on poistettu
kateutta, oltu puhumatta pahaa neljä tuntia, kokoonnuttu kirkastuspäiville
luostariin ja ties mitä.
”Jokainen luento, illallinen, hieronta, ryhmätilanne, ja
kuohuviiniaamiainen satoi varmasti suoraan kaupungin ja veronmaksajien
laariin”, vakuuttaa Utti itse.
Johdettaville on johtajakoulutusta siinä missä johtajillekin. Arvostuksella
ja mahdollisuuksien antamisella on saatu ihmisistä uusi vaihde päälle.
Vähenevän väen, tiukentuvan talouden ja tehostamiskuuria vaativan
kuntaorganisaation kaupungissa luovuuden istuttaminen ei ole helppo
tehtävä. Utin mukaan tulosta on tullut.
Lukija jää kaipaamaan ulkopuolista arviota siitä, miten Utin puhuri on
pyyhkäissyt Imatran organisaatiossa. Uteliaisuus heräsi.
Kirja
¤·Jaana Utti: Kiihdytyksiä omenapuutarhassa. Luottamusta, luovuutta ja
johtamista Imatralla. Sun Innovations. 2004.