ETTI KANTOLA
Saimaan kanavan, Joutsenon ja kuutostien rajaamalla maalla on Lappeenrannan
Partala. Maalaiskylässä on 265 asukasta, ja maata on 1 600 hehtaaria.
Joutsenoon on kymmenisen kilometriä, Lappeenrantaan vähän päälle ja
Lauritsalaan puolet siitä. Puheena oleva Partala käsittää virallisesti
Partalan, Mentulan, Ryösölän ja Saarnialan kylät sekä osan Saikkolaa. Alue
on koulupiiri ja kyläyhdistyksen toimialue.
Partala on pohjoisessa männikköistä Salpausselkää ja etelässä rotkomaista
maisemaa. Väliin mahtuu peltolaakso, jonka pilkkovat metsäiset mäet.
Hevosia on jo enemmän kuin lehmiä, mutta kaikkein eniten on kanoja.
Traktoreitakin riittää, sillä tavallisten maatalouskoneiden lisäksi
asukkaat keräilevät siivapyörämalleja. Inhimillistä elämää tuovat
kolmisenkymmentä tilaa ja 80 asuinrakennusta.
Alle 15-vuotiaita on 58 ja yli 65 vuotiaita 37. Ainoa peruspalvelu on
koulu. Kauppa lopetti 70-luvulla ja myymäläauto parikymmentä vuotta myöhemmin.
Kyläläiset eivät tyydy tähän. Heidän suunnitelmissaan Partala on 15 vuoden
päästä 400 ihmisen kylä. Teiden varsille nousee vähintään puolensataa uutta
omakotitaloa. Maatalous porskuttaa, ja välillä tyhjänä olleet navetat
täyttyvät asunnoista ja pienyrityksistä. Koulussa on yli 60 oppilasta, ja
opinahjon tienoo on elämän keskus. Siellä on asukkaita, paikallisella
hakkeella lämpiävä monitoimihalli, vanhustentaloja sekä julkisia ja
yksityisiä palveluja.
Visiosta on laadittu myös pessimistin versio. Jos mitään ei tehdä,
asukkaita on alle 200, ja talot rapistuvat ja tyhjenevät entisestään. Koulu
ja kyläyhdistys lakkautetaan, koska väestö on harmaapäistä ja väsynyttä.
Lapsiperheet ovat muuttaneet pois, imago on huono eikä kukaan enää halua
Partalaan.
Tahto ja talkoot
ovat tulleet tutuksi
Partala ei ole mikä tahansa kylä. Se on pilottikylä. Aseman antoi
kaupunginhallitus, joka tahtoi mallikylän muille. Kun kaupungin voimavarat
eivät riitä entiseen tapaan maaseudun elävöittämiseen, on paras nostaa
asukkaiden omaa aktiivisuutta.
Näyttöä esimerkillisyydestä riittää. On tehty kyläkyselyä ja -suunnitelmaa.
Talkootyöstä kertovat Räikkösen nimeä kantava mikroautoilupaikka,
motocross- ja ampumaradat sekä lentopallokenttä. Jääkiekkokentän laidat
kunnostettiin ja kyläperinnettä kerätään. On www-sivut, laajakaista ja
atk-kursseja.
Kulmilla toimivat martat, metsästäjät, vanhemmat, jumppa ja 4H. Miehet
askartelevat kaupungissakin poikkeavien traktoreiden kanssa. Viime jouluna
joka talouteen jaettiin lahjaksi latukartta. Tänä vuonna laatikoihin
kolahtaa Partalan uutisten lisäksi kylän puhelinluettelo, yhdistysten ja
yritysten yhteystietoineen sekä kuvineen ja tilastoineen.
·Se jaetaan aatonaattona. Jos hakemisto ei valmistu ajoissa, joulua
siirretään, kyläyhdistyksen sihteeri Osmo Hirvi uhkaa.
Kylälle taisteltiin kevyenliikenteen väylä, ja kaupungintalolla on
osoitettu mieltä koulun puolesta. Samaan ollaan valmiita uudestaankin.
Koulu nimittäin ei ole aivan kaupungin vaatimusten kokoinen. Vanhaan
opettajan asuntoon saatiin naisten painostuksella viisi vuotta sitten
esiopetustilat. Eskarilaisia on nyt kymmenkunta, joukossa muualtakin tulevia.
Partala ei suostu näivettymään vaan pistää toimeksi.
·Sinkkupankkiakin on mietitty, Hirvi nauraa.
Toimeliaalle naiselle olisi tarjolla seitsemän poikamiestilaa, joista valita.
Renki tuottaa
reppukaupalla paperia
·Kun tekee vision, se alkaa toteutua, jos pistää tavoitteen tarpeeksi
kauas, Osmo Hirvi uskoo.
Puheenjohtaja Kaija-Liisa Salo-Lipiäinenkin näkee viisaaksi varmistaa, että
tulee kuulluksi. Langat kannatta pitää omissa käsissä eikä virkamiesten
pöydällä.
Hirvi nimittää itseään kylärengiksi. Rengin lailla entinen virkamies onkin
tietokonetta kylän hyväksi käyttänyt ja kiikuttanut kaupungintalolle
paperia. Salo-Lipiäinen nauraa, että muut eivät ehdi lukea sitä tahtia mitä
Hirvi kirjoittaa.
Lappeenrannan kehittämisosaston projektipäällikkö Kari Laukkarinenkin
hymyilee omistavansa repullisen Partalan papereita.
Kyläyhdistys piristyi pari vuotta sitten, kun tarjolle tuli EU-rahaa. Raha
edellytti rekisteröitymistä ja reipasta aktivoitumista.
Sääntöjen mukaan yhdistys edistää yhteistyötä, omatoimisuutta,
elinkelpoisuutta sekä toimii etujen valvojana ja
toimeentulomahdollisuuksien parantajana, viihtyisyyden lisääjänä ja
palveluiden säilyttäjänä. Ne ovat asioita, jotka eivät ole onnistuneet
monelta kunnaltakaan.
Hieman rennommin ottaa siivapyöräkerho (yhdistysmuoto eyr eli emme
yritäkään rekisteröityä). Traktorien puunaamisen ohella se tekee kaikkea
sitä, mikä tuntuu mukavalta, vastustaa byrokratiaa ja EU:n direktiivejä,
keskittyy epäoleelliseen ja vastustaa tiukkapipoisuutta.
Kylä voitti lotossa
kuutostien ja kaavan
Toivoa Partalassa riittää, sillä kuutostie tulevine liittymineen ja
liityntäteineen lupaa paljon. Ajomatka palveluille lyhenee, ja lähelle
tulee uusia yritysalueita ja työpaikkoja. Kyläkyselyn mukaan maanomistajat
ovat valmiina avaamaan oven uusille tulijoille ja myymään tontteja.
Viimetalvinen kysely on kylätoimikunnan tuki, kun mennään ja tehdään. Se
todistaa, että väki haluaa kehitystä. Partalalta odotetaan paljon myös
rajojen ulkopuolella. Sen toimeliaisuuden ja onnistumisten pitäisi
kannustaa koko muu maaseutu tulemaan perässä.
Kylällä luonnehditaan pilottihanketta lottovoitoksi. Jos asiat menevät
aiotusti, kaupungilta saadaan vesisuunnitelma ja uusi kaava selvityksineen.
·Kaupungin rahaa voidaan saada tälle kylälle kymmeniä tuhansia euroja. Se
on tuhannen taalan paikka, Hirvi iloitsee.
Eniten odotetaan kaavalta ja tonttipörssiltä. Kyläläisille on luvattu
painava sana kaavan teossa. He haluavat rakentamisen painopisteeksi koulun
ympäristön.
·Maaseutukylät eivät ole koskaan päässeet vaikuttamaan näin paljon,
kylätoimikunta uskoo.
Asukkaat aikovat säilyttää maaseutumaisuuden hajuineen kaikkineen. Jos ei
niitä hyväksy, Partalaan on turha muuttaa.
Kylät eivät
kehity laavuilla
Helppoa Partalallakaan ei ole ollut. Ideoita ovat ikävästi jarruttaneet
virkamiehet ja EU. Kylän miehet ja naiset ovat moneen kertaan istuneet
kaupungintalolla juomassa kahvia ja vääntämässä kättä.
Kun kyläläiset ajattelivat rakentaa muiden tapaan laavuja, kehotettiin
tekemään kunnon hanke eikä näpertelemään. Partalalaiset keksivät kylätalon.
Se olisi koulun vieressä oleva tila kaikille: lasten ja nuorten liikuntaan,
juhlimiseen, kokoustamiseen ja toimistotilaksi kyläläisten pienyrityksille.
Joukko on yksimielisesti talon takana eikä soraääniä sanota ainakaan
ääneen. Tosin eräs partalalainen kommentoi kyläkyselyssä: ”Yrittäkää
rauhottua tollasten rakennushankkeiden kanssa.”
Kylätalolle lupailtiin isoja rahoja. Piirrokset teetettiin, laskelmat
laskettiin julkisen, oman ja talkoopanoksen osuuksista ja lainat
neuvoteltiin. Sitten kuultiin, ettei Partala ole mikään syrjäkylä, jota
pitäisi tukea.
·En tiedä pitäisikö se ottaa kehuna vai haukkuna, Hirvi toteaa.
Kylätoimikunta jatkoi taistelua rahoituksen puolesta. Ensimmäisessä
laskelmassa pankkilainan osuus oli 300 000 euroa. Nyt se on alle parinsadan
tuhannen, ja tavoite olisi päästä vielä pienempään.
Toivoa on jälleen, ja uusi kaupunginjohtaja on asettunut tukemaan
partalalaisia. Mikään ei kuitenkaan ole varmaa kaupungin eikä EU:n taholta.
Silti huumoria riittää.
·Jos ei saada kylätaloa, tehkää sitten vähän hienompi laavu,
maataloussihteeri Terttu Kivinen kannustaa.
Itse asiassa Partalassa on jo laavu. Se nousi partalalaiseen tapaan
talkoilla lahjoitusmateriaaleista – ilman EU-rahoja.
MIKA STRANDÉN