ANTTI MUNNUKKA
Huomenna on Suomen 87. itsenäisyyspäivä. Itsenäisen Suomen rajat sovittiin
yli kaksi vuotta itsenäisyysjulistuksen jälkeen Tarton rauhassa vuonna
1920. Niiden rajojen sisällä oli myös koko Suomen Karjala; Kannas, Laatokan
Karjala ja Raja-Karjala.
Noin 38 prosenttia suomalaisista, lähes kaksi miljoonaa kansalaista,
haluaisi tämän viime sotien jälkeen Neuvostoliitolle luovutetun Karjalan
takaisin. Näin kertoo Gallup-tutkimus tältä vuodelta. Palautusta haluavat
muutkin kuin muutamat haihattelevat evakot ja heidän jälkeläisensä.
Eri asia on, kuinka moni siihen palautukseen todella uskoo ja kuinka moni
katsoo sen missään olosuhteissa kannattavan. Presidentti Tarja Haloselle
luovutettiin keskiviikkona kansalaisvetoomus, jonka oli allekirjoittanut
100 948 koti- ja ulkomaista henkilöä. Vetoomuksessa toivotaan, että Suomi
tekisi aloitteen viime sodissa luovutettujen alueiden palauttamiseksi
Suomelle. Karjalan ohella Neuvostoliitolle luovutettiin Petsamo, osia
Sallasta ja Kuusamosta sekä joukko Suomenlahden saaria.
Kerääjät aikovat hankkia vetoomukselle puoli miljoonaa allekirjoittajaa.
PALAUTUSTOIVEITA kritisoidaan kahdesta syystä. Toiset vetoavat solmittuun
Pariisin rauhansopimukseen ja sen sitovuuteen, sanovat, että rajoja yleensä
siirrellään vain sotien jälkeen. Toiset vetoavat taloudellisiin ongelmiin
ja väestökysymyksiin. Luovutetuilta alueilta lähti evakkoon noin 430 000
suomalaista. Nyt samoilla seuduilla asuu lähes saman verran väkeä.
Puolustusvoimain komentaja, Viipurissa syntynyt kenraali Gustav Hägglund
sanoi 1995, ettei Suomi ottaisi Karjalaa takaisin, vaikka sitä
tarjottaisiin kultalautasella. Pari viikkoa sitten Hägglund hieman laimensi
silloista ehdottomuuttaan.
·Kaikkia vääryyksiä ei voi oikaista. Mitä me tekisimme Karjalalla, kysyi
Hägglund Hufvudstadsbladetin haastattelussa.
Siinäpä kysymys, jota vakavissaan ja vaihtoehtoja punniten ainakaan
julkisesti ei ole pohtinut kuin kansalaisjärjestö ProKarelia kirjasessaan
Karjalan reformi.
OIREELLISTA Karjala-kysymyksen kannalta on nyt, että alussa mainittu
Gallup-tutkimus ylipäätään tehtiin, että nimiä kerätään. Karjalan
palautuksesta keskustellaan myös julkisesti niin Suomessa, Venäjällä kuin
jopa muuallakin maailmassa.
Neuvostoliitto on aikoja sitten hajonnut, Baltian maat itsenäistyneet.
Latvialaiset esittelevät ylpeinä Riikan miehitysmuseotaan. Tallinnan
vanhankaupungin keskustorilla vallitsee itsenäinen joulurauha, vaikka
Suomen presidentti, kaukopartiomies Mauno Koivisto vielä Neuvostoliiton
luhistumisen hetkinä varoitteli virolaisia sellaiseen satuihin uskomasta.
Puhumattakaan, että hän olisi halunnut/uskaltanut kannustaa omia
alamaisiaan edes toivomaan vääryyksien oikaisemista myös Suomenlahden
pohjoispuolella.
Sillä historiallinen vääryyshän oli, että Hitler ja Stalin
ulkoministereittensä von Ribbentropin ja Molotovin sopimuksessa 1939
jakoivat rajaseutunsa keskenään. Vääryys oli, että Neuvostoliitto rikkoi
Suomen kanssa tekemänsä hyökkäämättömyyssopimuksen.
YK:N EDELTÄJÄ, voimiltaan heikko Kansainliitto erotti Neuvostoliiton
jäsenyydestään 13.12.1939, kun maa hyökkäsi Suomen kimppuun. Siitä ei
paljon ollut apua, länsimaat jättivät Suomen käytännössä yksin.
Vääryyden tunnusti myös Venäjän presidentti Boris Jeltsin
tiedotustilaisuudessa, jonka piti yhdessä kollegansa Martti Ahtisaaren
kanssa 18.5.1994:
·Karjalan liittäminen (Neuvostoliittoon) oli aggressio, Stalinin
totalitaarista politiikkaa, emmekä me mitenkään presidentin (Ahtisaari)
kanssa voi sitä sallia.
Sittemmin vanheneva Jeltsin sen taas salli, kielsi tarkoittaneensa Karjalan
palautusta, kielsi toimittajia siitä kyselemästä. Myös hänen seuraajansa
Vladimir Putin on ainakin ulospäin näyttänyt keskustelulle punaista valoa.
Parin viikon takainen uutinen Kuriilien muutaman saaren palauttamisesta
Japanille on kuitenkin antanut Karjala-keskustelulle lisäpontta. Jos kerran
Putinin Venäjältä riittää tarpeetonta maata Japanille, miksei myös
Suomelle, jonka joutumista neuvostohyökkäyksen kohteeksi talvisodassa eivät
enää kiistä kuin röyhkeimmät isovenäläiset.
MITEN sattuikaan, Karjalan liiton entisestä varapuheenjohtajasta Riitta
Uosukaisesta tuli valtioneuvos samaan aikaan, kun keskustelu Karjalan
palautuksesta on virinnyt aivan uusille urille.
Jääskessä syntyneestä Uosukaisestahan muistetaan Tiluliin lisäksi se, että
hän aikoinaan sanoi haluavan Karjalan takaisin, asialla elämöimättä ja
”yhtä tyhjänä kuin sen jätimme”. Avukseen hän kutsui kansainvälistä
oikeutta ja Taivaan Isää.
Toinen karjalainen valtioneuvos, Yläsommeen suuri poika Johannes Virolainen
taas muistetaan Karjalasta ja alkoholista. Täysin raitis Virolainen lupasi
ottaa ryypyn heti, kun Karjala saadaan takaisin.Se oli paljon luvattu se,
ja Johannekselta jäi ryyppy saamatta.
Otetaanpa mukaan myös kolmas valtioneuvos, Juho Kusti Paasikivi. Itsenäisen
Suomen rajat Tarton rauhassa neuvotelleen Paasikiven katkerana osana oli
neuvotella Suomelle myös Moskovan rauhaa ja Pariisin rauhaa. Ikuisiksi
ajoiksi sovituista Tarton rauhan rajoista jouduttiin niissä pakon edessä
luopumaan. Karjalan menetys kaikersi presidentti Paasikiven mieltä
loppuelämän.
Hänen seuraajansa Urho Kekkonen otti Karjalan palautuksen puheeksi moneen
kertaan. Nikita Hrushtshevin aikaan palautuksen sanottiin olleen lähellä,
Leonid Brezhnevin aikana keskustelujen pysähtyneen muuhun pysähtyneisyyteen.
KESKUSTELUN sinnikkäänä synnyttäjänä ja ylläpitäjänä voidaan Suomessa
pitää ProKarelia -nimistä yhteisöä, jota jostain historian oikusta johtavat
entiset kustannusyhtiöiden johtajat, Otavan Heikki A. Reenpää ja WSOY:n
Antero Siljola.
ProKarelian taustajoukoissa ja asiantuntijoina ovat toimineet muun muassa
Karjalan liiton entinen puheenjohtaja, kenraali Rauno Meriö, vuorineuvos
Yrjö Pessi, valtiot. tri Jukka Seppinen, professori Pertti Malaska,
valtiot. tri Ilmari Susiluoto, emerituspiispa Matti Sihvonen, arkkipiispa
Leo, professori Kauko Sipponen sekä Helsingin Sanomien entinen
Moskovan-kirjeenvaihtaja Martti Valkonen.
PROKARELIA kertoo olevansa on vapaa kansalaisliike., joka keskittyy ”viime
sotien seurauksena Neuvostoliitolle pakkoluovutetun Suomen Karjalan,
Petsamon ja Sallan alueiden sekä eräiden Suomenlahden saarien
palauttamiseen Suomen valtion ja EU:n yhteyteen”.
ProKarelialla on visiona puheenjohtaja Reenpään mukaan se, että vasta
Suomen ja EU:n osana oleva Karjala luo Suomen ja Venäjän välille aidot
naapuruussuhteet. Se tuo hyvinvoinnin ja kukoistuksen Suomen itäiseen ja
Venäjän luoteiseen osaan. Karjalan humanitäärinen katastrofi vältetään.
Reformissaan ProKarelia lähtee siitä, että Karjalassa nykyisin asuva
venäläisväestö saa joko jäädä sinne tai muuttaa pois.
KARJALASTA keskustelevista järjestöistä on Karjalan liitto suurin. Siihen
kuuluu noin 470 karjalaisyhteisöä.
Karjalan liitto perustettiin heti talvisodan jälkeen auttamaan evakkoja.
Nykyään liitossa on henkilöjäseniä noin 50 000. Sen puheenjohtajana toimii
kansanedustaja Markku Laukkanen.
Karjalan liiton toiminta-ajatuksena on karjalaisen kulttuurin vaaliminen.
Karjalan palautukseen se on ottanut aina kantaa vain varovasti. Pieni
yllätys olikin, kun puheenjohtaja Laukkanen ehdotti 20. lokakuuta 2004
Suomenmaa-lehdessä Martti Ahtisaarta Karjalan palautuksen selvitysmieheksi.
KARJALAN liitto on käynyt kiistaa ns. palautusjärjestöjen kanssa. Se
katsoo, että liitto on Venäjällä yhdistetty maa-alueiden palauttamista
esittäviin järjestöihin.
Palautusjärjestöihin luetaan jo mainittu ProKarelia, sekä sen rinnalla
toimivat Karelia Klubi lehtineen sekä keskusteleva Tarton Rauha ry ja
Aluepalautus ry.
ProKarelialla laajat, kahdeksankieliset internet-sivut ja se harjoittaa
taustavoimien tuella vilkasta tiedotustoimintaa kotimaassa ja ulkomailla.
ProKarelia väittää tietoa muun muassa 30 maan päämiehille,
europarlamentaarikoille, monien maiden kaikille kansanedustajille.
Karelia Klubi -niminen uusi palautuslehti ilmestyy kuudesti vuodessa.
Antero Siljolan johtama Klubi pyrkii verkottumalla hankkimaan lisää jäseniä
aktiivisista kansalaisista. Nyt klubissa on jäseniä noin 800.
Mielenkiintoinen ilmiö on Aluepalautus ry. Se on lähettänyt yli 100
yksityisten karjalaisten tilojen palautusanomusta suoraan Venäjän
hallitukselle.