Rakuunoiden junioreita eivät edustusjoukkueen murheet paina

Junioripäällikkö Jyrki Saarela rakentaa rakuunalaista pelitapaa. Nyt harjoitellaan jo talvellakin, vaikka lumipyry selättää välillä amiksen kentän.

VESA SALMINEN

LAPPEENRANTA. Ysiykkösten valmentajan Arto Valtosen pilli ei soikaan. Pyry

on taas selättänyt lämmitettävän hiekkatekonurmen.

Panttereiden viime kauden valmentaja II divisioonassa ja entinen Kultsun

pelaaja sanoo lähteneensä Rakuuna-juniorien vetäjäksi, kun uhka joukkueen

toiminnan tyrehtymisestä veti oman pojan surulliseksi.

Vanhat pelimiehet ovat arvossaan, kun Rakuunoissa yritetään Lahdesta

muuttaneen junioripäällikön Jyrki Saarelan vetämänä tehostaa juniorityötä.

­·Nyt on selkeitä tavoitteita toiminnassa. Se ei ole pelkästään puhetta,

Valtonen miettii.

­·Näyttää kerrankin siltä, että Rakuuna-toiminnassa on myös halua tehdä

yhteistyötä.

Valtosen mukaan eri ikäluokkien joukkueiden välistä yhteispeliä on auttanut

uusien, innokkaiden kavereiden mukaan tulo valmennukseen.

JYRKI SAARELAN mukaan edustusjoukkueen murheita on katseltu sivusta, mutta

periaatteessa ilmankin sitä pärjättäisiin. Ainakin Saarelan edellinen seura

Lahden Kuusysi elää ja voi hyvin, vaikka edustusjoukkuetta ei enää ole.

­·Me uskotaan kyllä vakaasti siihen, että he (edustusjoukkue) onnistuvat.

Juniorit pyrkivät tietysti auttamaan minkä pystyvät, Saarela lupaa.

Saarela kiittää ykkösen valmentajaa Juha-Pekka Ruokosta positiivisesta

suhtautumisesta junioreihin.

­·Se piirre on harvinainen tämän päivän edustusjoukkueiden valmentajissa.

RAKUUNAT eriyttää juniorijaostonsa omaksi yhdistyksekseen. Syy on monesta

seurasta tuttu.

­·Saadaan vanhemmat luottamaan siihen, etteivät juniorien rahat mene

edustuksen toimintaan, juniorivalmentaja ja juniorijaoston nykyinen

puheenjohtaja Ossi Koikkalainen sanoo.

Koikkalaisen työtä jatkaa junioriseuran hallituksen puheenjohtajana Tuula

Turku, jonka mielestä Rakuunoissa näkyy jo uusi tekemisen kulttuuri.

­·Siinä on huomattava ero. Toiminta ei ole enää pelkkää pallon potkimista,

Turku vertaa.

­·Kaikki ovat tehneet parhaansa, mutta yhtenäinen linja on puuttunut

Koikkalainen miettii.

LAPPEENRANNASSA jalkapallo on aikaisemmin mielletty ainoastaan kesälajiksi,

Saarela kuvaa. Nyt harjoittelu on ympärivuotista, on luotu

koulutusjärjestelmä ja valmentajat on saatu sitoutumaan.

­·Olen tottunut vähän eri tason meininkiin. Pienestä pitäen se on ollut

kilpaurheilua. Lahdessa harjoitellaan 5­6 kertaa, viime talvena täällä ei

harjoiteltu käytännössä ollenkaan. Nyt esimerkiksi B-junioreilla on 4-­5

harjoitusta viikossa.

Kolmiosaisessa linjauksessa on menossa ensimmäinen vuosi, jonka kohdalla

lukee harjoittelu. Toisena vuonna rakennetaan rakuunalainen harjoitusvihko

malliharjoituksineen ja kolmantena vuonna pelikirja ja rakuunalainen pelitapa.

­·Se tulee perustumaan hyvään taitopuoleen. Alhaalta rakentaen eteenpäin

menevään pelaamiseen. Ei se kehitä junioreita, jos se on pitkä ja perään,

Saarela korostaa.

Saarela kaipaa mukaan vanhempia, sillä heissä on suuri käyttämätön

voimavara ja he lopulta kuitenkin maksavat kaiken. Tähän saakka on toiminta

on sujunut vaivattomasti ennemminkin pienuuttaan.

­·Kulut ovat olleet minimaaliset. Yksi iso tekijä on ollut, että on

pyöritty pienellä alueella. Koko ajan on menty samoja ratoja, vanhempia ei

ole tarvittu.

­·Yksilön kehittymisen edellytys on, että he pääsevät ulos täältä rohkeasti

pelaamaan isoja joukkueita vastaan ja mittaamaan tasonsa.

Kuvateksti

Ota kiinni. Bereket Eloranta (oik.) Juuso Horppu, Juho Turtiainen, Simo

Partinen (vas.), Niko Valtonen, Sami Turku ja Matias Hämäläinen

kehittelivät uuden harjoitusmuodon, kun ammattikoulun kenttä oli lumen

peitossa. Valmentaja Arto Valtonen ihmettelee menoa taustalla.

VESA SALMINEN

Kirjoittaja:
Vesa Salminen