HEIKKI SOPANEN
SUOMENNIEMELLÄ kierretään julkisesti ja tietoisesti tasa-arvolakia.
Kunnanhallitukseen valittiin kaksi naista, joilla ei ole aikomustakaan
käydä kokouksissa. Niihin menevät asioista päättämään miespuoliset varajäsenet.
Kokoomuksen Kirsi Korhonen ja keskustan Soile Heikkilä sanovat suoraan,
että he ovat vain tasa-arvolain edellyttämiä kiintiönaisia. Lain kirjain ja
sen edellyttämä 40 prosentin naiskiintiö tulee täytettyä, mutta lain henki
ja tarkoitus jää toteutumatta.
Kiintiönaisista kumpikaan ei ollut kunnallisvaaleissa ehdokkaana, vaan
heidät pyydettiin hallitukseen, kun muita sopivia puoluenaisia ei pienestä
kunnasta niin vain löytynyt. Puolueensa jäseniä he ovat, ja Korhonen oli
aiemmin kaksi kautta valtuustossa.
KORHONEN ja Heikkilä eivät ole moksiskaan, vaikka ovat vain kulissijäseniä.
Heikkilä sanoo, että sopimuksen mukaan hallituksen kokouksiin menee hänen
henkilökohtainen varajäsenensä, joka on hänen aviomiehensä Markku Heikkilä.
·Näin asia sovittiin, kun paikkoja mietittiin ja jaettiin. Pienessä
kunnassa on ongelmia kiintiöiden kanssa. Naispuolisia henkilöitä ei löydy,
ja joudutaan tällaiseen ratkaisuun.
Heikkilä myöntää, että vain lain kirjain toteutuu, mutta hän ei halua ottaa
kantaa, onko tasa-arvolaki hyvä vai huono tällaisissa tilanteissa.
Kirsi Korhonen sanoo, että hän tekee osaltaan asioiden hoitoa joustavaksi
antaessaan nimensä käyttöön hallitusvalinnoissa. Kokoukset istuu varajäsen
Keijo Härkänen.
·Ei minulla sen kummempaa ideologiaa tässä asiassa ole. Näin saadaan
asioita hoitamaan ihmiset, joilla on halua ja kykyä hoitaa niitä. Jos se
edellyttää tällaisia kommervenkkejä, niin edellyttäköön, Korhonen perustelee.
TASA-ARVOLAILLA on Korhosen mielestä kuitenkin hyvä tavoite.
·Siinä mielessä laki on onnistunut, että se pakottaa miettimään asioita,
ja nostaa esiin myös ongelmia. Poliittisen ja edustuksellisen päätöksenteon
kannalta se on kuitenkin arveluttava, koska vaalien tuloksen pitäisi
ratkaista luottamushenkilövalinnoissa.
Asiantuntemuksen jakautuminen ja kiinnostus asioihin sukupuolen mukaan on
Korhosen mielestä myös pakko huomioida.
·Eri lautakunnissa on oltava henkiöitä, joilla on edes jonkinlaista
asiantuntemusta ja kiinnostusta asioihin. Ja silloin tulee helposti
ongelmia pienessä kunnassa. Me Suomenniemellä vain kerromme sen julkisesti.
KUNTALIITON johtava lakimies Heikki Harjula sanoo Suomenniemen
kiintiönaisten mallista, että kyllä voimassa olevaa lainsäädäntöä täytyy
noudattaa.
·Varamiehen käyttö ei ole asianmukaista. Jos on poissa kokouksesta, siihen
on oltava pätevä, asianmukainen syy. Mutta on mahdotonta arvioida, kuinka
asiat käytännössä menevät.
Harjulan mukaan tasa-arvolain kiintiöperiaatteen arvostelijoita löytyy,
mutta laki on laki.
·Eduskunta on sen kaikessa viisaudessaan säätänyt. Sen jälkeen ei voi
sanoa muuta kuin pulinat pois.
Harjula myöntää, että kiintiöperiaatteen perimmäinen tarkoitus ei varmasti
ole joutua Suomenniemen kaltaiseen luovaan soveltamiseen.
·Lakeja ei tehdä kierrättäviksi. Sitä en kiellä, etteikö monissa kunnissa
ole vaikeuksia sen toteuttamisessa. Suomenniemelläkin on varmasti pyritty
vilpittömästi parhaaseen ratkaisuun.
Laki sukupuolikiintiöstä
Tasa-arvolain mukaan kunnallisissa toimielimissä pitää olla sekä miehiä
että naisia kumpiakin vähintään 40 prosenttia, jollei erityisistä syistä
muuta johdu.
Sukupuolikiintiö ei koske kunnallisvaltuustoja, koska ne valitaan vaaleilla.
Sukupuolikiintiöstä voidaan poiketa, jos jollakin erityisalalla on vain
nais- tai miespuolisia asiantuntijoita. Sukupuolikiintiö ei saa myöskään
johtaa yksilön syrjintään tai ristiriitaan perus- tai ihmisoikeuden kanssa.
Käytännössä sukupuolikiintiöstä on oikeus poiketa vain, kun toimikuntiin
valitaan jäseniä virka- tai luottamushenkilöaseman perusteella.
Kiintiöstä poikkeaminen on syytä perustella valintapäätöksessä.