Museon saliin levitetään uniikki pehmuste

Matto on taidekäsityö, jolla kävellään. Luonnonmateriaalit ja laadukas valmistus takaavat, että teos kestää ja hylkii likaa.

ETTI KANTOLA

LAPPEENRANTA. Komendantin talo Linnoituksessa on saanut saliinsa maton.

Etelä-Karjalan museon somiste ei ole mikä tahansa matto.

Karvalankatekstiili on poikkeuksellisen suuri ja tehty tilaustyönä.

Yli 15 neliön matto saapui pakettiautolla Täky-galleriasta. Jättirullaa

kantoi kaksi rotevaa miestä.

­·Tämä on taidekäsityö ja nykysuunnittelun tuotos, luonnehtii

museotoimenjohtaja Pontus Blomster.

Työn luonnosteli Jouni Kaipia. Sama mies on suunnitellut salin muunkin

sisustuksen.

Tila on kaivannut mattoa. Tekstiili tuo pehmeyttä ja paremman akustiikan

vähentäessään kaikua.

YLI 15 NELIÖN lattiavaatteen kutoi toissa jouluna valmistunut artesaani

Maija Sillanpää. Moni kieltäytyi työstä. Sillanpää oli ennakkoluuloton,

vaikka onkin ennen vierastanut mattoja.

­·Aloittaessani koulun sanoin, että mattoja en kudo.

Työharjoittelussakin tavallisen olohuoneen karvalankamaton tekeminen hirvitti.

­·Nyt en enää sano, etten kutoisi mattoja. Tämä oli lottovoitto, Sillanpää

nauraa.

Isoin urakka oli yhdistää palat käsin. Tarpeeksi leveitä kangaspuita ei

ollut, joten työ syntyi seitsemässä osassa.

KÄSITYÖLLÄ kävely ei ole tavallista, mutta Blomster toteaa maton olevan

käyttöesine. Karvalangasta ja pellavanarusta tiiviiksi kudottu työ kestää

kulutusta ja karttaa pölyä. Karvalangassa on viidennes lehmänkarvaa

Eniten kysymyksiä herättää maton pesu. Amanuenssi Mariina Kellokumpu keksii

ratkaisun.

­·Museon konservointialtaat ovat kääntyileviä. Siellä mattoa ei tarvitse

nostaa.

Työ lepää toistaiseksi rullalla. Ennen lopullista sijoittamista lattia on

pestävä. Matto sijoitetaan sitä monin verroin raskaamman pöydän alle.

­·Ensin pitää koota pöydännostoyksikkö, Blomster tuumaa.

Maton käyttö Suomessa

Matto yleistyi 1800-luvun puolivälissä.

Ensin valmistettiin räsymattoja. Karvalankamatot yleistyivät vauraissa

kodeissa.

Itä-Suomessa karvalangat säästettiin aluksi rekipeittoihin, loimiin ja

nuottakintaisiin.

Esimerkiksi Parikkalaan karvalankamatot tulivat 1920-luvulla.

Lappeenranta on ollut kutomokaupunki. Orkamon kutomo ja Taidekutomo

lopettivat 1960-­70-lukujen taitteessa.

1960-luvulla karvalankamatot väistyivät teollisten mattojen tieltä.

Viime vuosikymmeninä karvalangan tuotantoa on elvytetty.

Kuvateksti

Maija Sillanpää työskenteli jättimaton parissa marraskuusta viime viikkoon.

Loppumetreillä tuli luopumisen tuska.

MIKA STRANDÉN

Kirjoittaja:
Etti Kantola