MATTI SAARELA
LAPPEENRANTA. Puhuminen on hopeaa, laulaminen kultaa.
Pianonsoitonopettaja ja kuoronjohtaja Nadja Härkönen on vaativa ja terävä
kuin partaveitsi. Tämän tosiasian eteen joutuu kohta, kun hänen kanssaan
haastelee.
Tekisi mieli sanoa myös, että Härkönen on huomattavan kaunis henkilö, mutta
en tohdi, jotta kaupunginteatterin Teija Hyvärisen ja muiden satunnaisten
lukijoiden ei tarvitse jälleen kerran hävetä silmiä päästään sovinistisen
typeryyteni tähden. Siperia opettaa.
HÄRKÖNEN on juuriltaan inkerinsuomalainen ja hän muutti Suomeen 90-luvun
alussa. Häntä on kuitenkin turha yrittää jallittaa puhumaan omista
yksityisasioistaan. Minä tulin tuolta Uralvuorten takaa. Se on varmaan
riittävä tieto, hän ojentaa.
Härköseltä ei myöskään irtoa kauhukertomuksia entisestä kotimaastaan.
Tavallisten ihmisten elämä totalitaristisessakin valtiossa on yleensä
totaalisen tavallista.
Neuvostoliitto antoi meille ilmaisen ja hyvän koulutuksen, Härkönen
muistuttaa.
Härkönen ei myöskään sävellä pöytälaatikkoon eikä pidä omia muksujaan
väärinymmärrettyinä lapsineroina. Lahjakas ihminen pääsee Suomessa
eteenpäin elämässään muutenkin tekemällä kovasti töitä. Fiksu ihminen ei
kuitenkaan tee tästäkään mitään numeroa, vaikka galluppien mukaan tämän
päivän nuorten suomalaisten keskuudessa ”kissanhännän nostaja” alkaa olla
suosituin haaveammatti ja uravaihtoehto.
ULKOPUOLISEN silmin Härkönen on valtavan aikaansaava ja energinen ihminen.
Härkösellä itsellään on kuitenkin aivan toinen hämmästelyn aihe.
Miksi sinun pitäisi tehdä juuri minusta lehtijuttu, hän kysyy äänessään
lievää ärtymystä.
Härkönen vaatii itseltään paljon ja vaatii samaa myös oppilailtaan ja
johtamiensa kuorojen laulajilta. Ei ihme, että esimerkiksi lauantain
vuosikonserttiin valmistautuvat Laulu-Veikkojen ukot tykkäävät Härkösen
tyylistä. Illan harjoituksissa Lönnrotin koululla näkyi vain hyvin
keskittyneitä ja iloisia ilmeitä. Minä edellytän, että kuorolaiset
osaavat laulujen sanat ulkoa, Härkönen kertoo.
MINÄ KEKSIN kohta miksi. Laulajat voivat näin keskittyä konsertissa
nuottien seuraamiseen. Härkönen palkitsee nokkelan pojan pienellä hymyllä.
Kyllähän sinä jotakin musiikista ymmärrät, vaikka muuta väitätkin, hän sanoo.
Juhlakonsertissa Laulu-Veikot laulavat muun muassa Bellmanin juomalauluja
ja ruotsiksi tietenkin. Härkösen omiin suosikkeihin kuuluvat Kaj
Chydeniuksen sävellykset.
Minä pidän kansanlauluista ja kansanmusiikista.
Karjalan Laulu-Veikkojen konsertin teema on When I am sixty-four. Ikä ei
silti Härkösen kuoroa vielä paina. Neljä konsertin kappaleista esitetään
kolmannella kotimaisella eli englanniksi.
Karjalan Laulu-Veikkojen vuosikonsertti alkaa Lappeenrannan Musiikkiopiston
Helkiö-salissa lauantaina 12.2. kello 17.
TAUSTA
Nadja Härkönen on pianonsoitonopettaja, musiikkipedagogi (AMK)
Härkönen johtaa viittä kuoroa. Karjalan Laulu-Veikkojen lisäksi hän
heiluttaa tahtipuikkoa muun muassa Carpe Diem – kuorossa.
Härkönen on toiminut myös muun massa Trio Elogen yhtyeen ja Pidä kädestä
mua -ryhmän säestäjänä.
Kuvateksti
Kuvaajan nokkeluuden Nadja Härkönen palkitsee valloittavalla hymyllä.
MATTI SAARELA