Categories
Artikkelit

Taiteilijat keskustelevat yhteisnäyttelyssä

Reetta Ahosen työt pukkasivat verkkoa. Helena Laine ajautui sähköpostin satimeen.

PETTERI VÄRTÖ

IMATRA. Kuvataiteilijat Reetta Ahonen ja Helena Laine tapasivat vuonna 2001 Italian Grassinassa. Puheliaat naiset työskentelivät tuolloin Suomen taiteilijaseuran talossa. Imatralaisen ja porilaisen välille syntyi yhteys, joka Suomeen palattua jatkui taidekeskusteluna sekä viestivälineillä että yhteisretkillä kotimaisiin näyttelyihin. Nyt tuo taideporina jatkuu Imatran taidemuseossa esillä olevassa yhteisnäyttelyssä.

Näyttelystä sovittaessa siltä puuttui kokoava teema. Töitä tehdessä se kuitenkin yllättäen hahmottui: globalisoituvan maailman erilaiset verkot.

­·Havaitsin, että työni saavat koko ajan verkkomaisia hahmoja, pääasiassa hedelmien ja ihmisten siemenkotia grafiikan keinoin kuvannut Ahonen kertoo.

­·Nykyihminen kiinnittyy useisiin sähköisiin verkkoihin ja häneen liitetään jo lapsesta monia erilaisia leimoja, paperista tilateoksia taidemuseoon tehnyt Laine sanoo.

Laineen töissä sähköinen roskaposti, television viihdekuona ja ihmiskulttuurin leimasimet kirjailevat museotilaa lattiasta kattoon. Avarammassa ja valoisammassa tilassa esillä olevat Ahosen työt kuvaavat maailmallisten olentojen matkaa kypsyydestä kuihtumiseen.

VERKOSSA-YHTEISNÄYTTELYÄ rakentaessaan eri puolilla Suomea asuvat kuvataiteilijat havaitsivat puhuvansa samasta asiasta. Valmiita näytteillä olevia töitä katsellessa tunne kestää.

­·Töistä löytyy paljon samoja ideoita. Ihan kuin olisimme tehneet työtä vierekkäin, Helena Laine toteaa.

­·Ajassa liikkuu tiettyjä asioita, joita kukin taiteilija työstää. Ei taidetta tehdä irti yhteiskunnasta, Reetta Ahonen analysoi tapahtunutta.

Saati monituisista verkoista. Ahosen mukaan teema symboloi samanaikaisesti sekä myönteisiä että kielteisiä mielikuvia verkosta: ansa, houkutus, …, mikä tahansa hyvä tai huono koukuttaja.

ESTEETTISESTI Reetta Ahosen ja Helena Laineen työt ovat eri oloisia. Graafiselta ilmeeltään ne ovat kuitenkin yhteneviä, taiteilijat arvelevat.

­·Työmme tukevat eivätkä syö toisiaan, Laine näkee.

Teeman ohella töitä yhdistää elementti: paperi. Kumpaakin kuvataiteilijaa voi sanoa paperityöläiseksi.

­·Minä työstän graafisesti laattaa, jonka tuloksena on paperi. Helena valokuvaa ja tuloksena on paperi, Ahonen kiteyttää.

Yhteisnäyttelyn sijoittuminen globaalin paperiteollisuuskeskittymän läheisyyteen johtuu kuitenkin taidemuseon tarjoamista mahdollisuuksista.

­·Tilateoksia ei oteta kaikkialle. Niiden hyväksyminen näyttelyyn vaatii tiettyä ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta, taidemuseon tiloja ja henkilökunnan palveluhenkisyyttä kehuva Laine sanoo.

­·Tavallisesti näyttelyä valmisteleva taiteilija joutuu tilaamaan ripustajat itse, Ahonen komppaa.

• • •

Reetta Ahosen ja Helena Laineen yhteisnäyttely Verkossa Imatran taidemuseossa 19. maaliskuuta saakka.

Kuvatekstit

Reetta Ahosen paperiset verkkokassit ottavat kantaa elämän keveyteen, jota muun muassa shoppailu edustaa.

Helena Laineen tilateos Spam on tulostuskooste taiteilijan yhden viikon aikana saamista roskaposteista.

SEPPO RAUTIOVAARA

Kirjoittaja:
Petteri Värtö