HEIKKI SOPANEN
LAPPEENRANTA. Lappeenrannan kulttuurisihteeri Jorma Kallio muistelee
haikeana 1980-luvun loppuvuosia. Kulttuuritoimistossa oli seitsemän
työntekijää, ja kunnallinen kulttuurityö voimissaan.
1980 säädetty kuntien kulttuuritoimintalaki antoi puitteet ja rahat
monipuoliseen kulttuurityöhön. Lappeenrannassa käynnistettiin taiteen
perusopetus, musiikkileikkikoulut ja tehtiin paljon muuta. Yhteistyö
kulttuurijärjestöjen kanssa oli vilkasta.
Laki toi tavallaan rikkauden ja elävyyden suomalaiseen kulttuurielämään.
Monet ilmiöt, joita nyt pidämme itsestään selvinä, syntyivät lain myötä tai
sen vauhdittamina. Lasten ja nuorten kulttuuriin panostettiin valtavasti,
Kallio sanoo.
Tekemisen palo ja henki sammui 1990-luvun lamaan.
Resursseja otettiin pois, ja kunnallinen kulttuurityö meni myös pois
muodista. Toiminta hautautui hallinnollisen byrokratian koukeroihin, ja
kulttuurilautakunnasta tuli lausuntojen antaja.
TÄNÄÄN kulttuuritoimistossa työskentelee Kallion lisäksi vakinaisesti
kanslisti. Toki kulttuuritoimisto järjestää edelleen tapahtumia, mutta ajan
tavan mukaan projektiluonteisesti.
Muutosta kuvaa parhaiten se, että kun kulttuuritoimisto oli ennen
merkittävä kulttuuriavustusten jakaja, se joutuu nyt itse anomaan rahaa
kyetäkseen tekemään asioita.
Kaipaan kulttuurityöhön sitä mennyttä paloa. Meillä on paljon tehtävää,
sillä yhteiskunnallinen murros asettaa perinteisen kulttuurityön lisäksi
uusia vaatimuksia, Kallio sanoo.
Kallion mielestä kulttuurityön ehkä tärkein tehtävä Lappeenrannassakin on
saada erilaisista kulttuureista olevat ihmiset keskustelemaan keskenään ja
ymmärtämään toisiaan.
Ilman ihmisten henkistä yhteen liittämistä millään sosiaalipolitiikalla
tai elinkeinopolitiikalla ei saavuteta ihmisten yhtenäistä kanssakäymistä.
KALLIO määritteleekin kulttuurin paljon laajemmaksi asiaksi kuin pelkäksi
taiteeksi.
Minulle kulttuuri on ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta, jossa taide on
kiteytynyt viesti, joka esitetään katsojille tai kuulijoille. Kulttuuri
syntyy yhteisestä kokemuksesta.
Kalliolle on sama, tekeekö taidetta ammattilainen vai harrastaja. Tärkeää
on, että taidekokemuksen kautta ihmiset saavat jotakin itselleen. Kallio ei
myöskään nosta mitään taiteenlajia muiden yläpuolelle.
Minä näen ne tasavertaisina. Mielestäni kulttuurille tuhoisinta näinä
rahapulan aikoina on, jos kulttuuriväki käy toistensa kurkkuun yhteiskunnan
rahoista tapellessaan. Kaikenlaiselle kulttuurityölle pitää löytää rahansa.
REILUN kahdenkymmenen vuoden aikana Kallio on nostattanut tunteita
lappeenrantalaisessa kulttuurielämässä. Mies arvelee syyksi sen, että hän
tekee kaiken täysillä ja tunteella.
Silloin saa, mitä tilaa eli tunnetta tulee takaisin. Toki on pitänyt
mennä myös peilin eteen.
Yhdestä asiasta Kallio ei tingi. Hän haluaa, että Lappeenrannasta tulee
oikea kulttuurikaupunki, jolla on myös oma kulttuurikeskus.
Se ei onnistu säästämällä. Nykymenolla säästämme itseltämme ja etenkin
nuorisoltamme tulevaisuuden.
50-vuotias
Jorma Kallio
Syntynyt 29.3.1955 Jyväskylässä.
Lappeenrannan kulttuurisihteeriksi 1982.
Naimisissa, kolme tytärtä.
Asuu omakotitalossa Kariniemessä.
50-vuotissyntymäpäivän vastaanotto Galleria Pihatossa tiistaina, 29.3. klo
1417. Vastaanoton jälkeen kitarakonsertti klo 18 ystäville ja kaikille
kiinnostuneille. Stimmung-duossa soittavat Niku Martikainen ja Juha Torvinen.
Kuvateksti
Jorma Kallio uskoo kulttuurin voimaan.
MARLEENA LIIKKANEN