PETTERI VÄRTÖ
IMATRA. Eteläkarjalaisen taideväen pensseli vetää realistista kuvaa
maakunnan nykytodellisuudesta. Toisin kuin esimerkiksi kunnallispoliitikot
Etelä-Karjalan taideyhdistykset eivät kinastele paletin käytöstä, vaan
keskittyvät maalaamaan yhteistä teosta sen rajallisella värivalikoimalla.
Imatran seudulla on useita taideseuroja ja -yhdistyksiä. Niiden kesken
tehdään paljon yhteistyötä, Imatran taideyhdistyksen puheenjohtaja
Marja-Leena Kurittu kertoo.
Kiinteimmät yhteydet Imatralta on Lappeenrantaan ja Ruokolahdelle.
Kolmen kunnan taideyhdistysten jäsenet voivat vapaasti osallistua toistensa
järjestämille kursseille. Lisäksi Imatran ja Lappeenrannan yhdistykset
järjestävät yhteisnäyttelyn vuorovuosina.
Väkiluvun kehitys asettaa maakunnan tulevaisuuden monella tapaa
vaakalaudalle. Taideyhdistystoiminnalle Etelä-Karjalassa on tarvetta
jatkossakin, mutta sen muotoa ei vielä ole liiemmälti pohdittu.
Yhdistykset kenties yhdistyvät keskenään, Kurittu heittää varovasti, kuin
tunnustellen.
ETELÄ-KARJALASSA on useita taideyhdistyksiä ja -seuroja. Imatran
taideyhdistys on niistä vanhin. Syksyllä 1945 perustettua yhdistystä voinee
luonnehtia myös harvinaisuudeksi yhdistysten joukossa, ja siitä johtuen
tietystä näkökulmasta myös suurimmaksi ja kauneimmaksi.
Imatran taideyhdistyksellä on oma taidekokoelma, mikä on varsin
poikkeuksellista taideyhdistysten joukossa, Imatran taidemuseon intendentti
Eero Laajo sanoo.
Kokoelma käsittää vajaat 200 teosta. Sen rahallinen arvo on varovaisesti
arvioiden noin 200 000 euroa.
Hankintojen pontimena on ollut kattavan kuvan antaminen suomalaisen taiteen
kehityksestä.
Taideyhdistyksen kokoelma juontaa juurensa historiaan. Yhdistys on
perustettu ennen Imatran kauppalaa ja erityisesti ennen taidemuseota.
Taidehankintojen lähtökohtana oli voimakas tarve perustaa taidemuseo,
Laajo kertoo.
Taideyhdistys hoiti nykyistä Imatran taidemuseota kaikkiaan 26 vuotta.
Taidemuseo siirtyi kaupungin vastuulle vuonna 1977, jolloin yhdistyksen
vuonna 1947 alkanut taidehankintojen määrä alkoi hiipua. Jäsenmaksuilla ja
kaupungin tuella sinnittelevän yhdistyksen kokoelma karttuu nykyisin enää
alle taulun vuosivauhtia.
TAIDEMUSEON ohella Imatran taideyhdistyksellä on siveltimenjouhensa myös
Imatran kuvataidekoulun synnyssä. Kuvataidekoulu on rakentunut yhdistyksen
antamien piirustuskurssien ympärille. Koulu on toistaiseksi myös muistanut
perintönsä.
Yhteistyö kuvataidekoulun kanssa on jatkuvaa. Yhdistyksellä on
mahdollisuus saada kurssitusta koululla vierailevilta opettajilta,
Marja-Leena Kurittu sanoo.
Koulun lisäksi yhdistys tekee yhteistyötä Imatran työväenopiston kanssa.
TAIDEYHDISTYKSELLÄ on ansiokkaat perinteet Imatran nykyisen
kuvataidekoulutuksen ensimmäisenä siveltimenvetona. Talousvaikeuksiensa
kanssa taiteileva kaupunki tukee yhdistystä taloudellisesti, mutta samalla
vaikeuttaa sen sivistävän sanoman viestimistä.
Taideyhdistyksen toiveena on, että taidemuseo olisi auki myös
sunnuntaisin. Näyttelyissä käydään pääsääntöisesti vapaa-ajalla, joten
säästö tällaisessa asiassa on valitettavaa, Marja-Leena Kurittu sanoo.
IMATRAN TAIDEYHDISTYS
Perustettu 11.11.1945
1. puheenjohtaja Jalo Sihtola
Nykyinen jäsenmäärä 180
Puheenjohtaja Marja-Leena Kurittu
Sihteeri Ulla Salo-Saarelainen
Säännöllinen toiminta: elävän mallin piirtäminen, hiihtoloman lastenkurssi
ja vuosittainen näyttely Lappeenrannan taideyhdistyksen kanssa
Säännöttömämpi toiminta: matkoja taidetapahtumiin, erilaiset maalauskurssit
Kuvatekstit
Marja-Leena Kurittu on johtanut Imatran taideyhdistystä vuodesta 2000.
Erkki Heikkilän Sommitelma (1960) on kokoelmassa harvinainen
informalistinen, muodon kieltävä teos.
Unto Pusan Katukuva (1949) edustaa suomalaista kubismia ja mainitaan
taajaan taidekirjoissa.
Uuno Alangon Kukkivia tuomia (1947) on Imatran taideyhdistyksen ensimmäinen
hankinta.
PETTERI VÄRTÖ
PEKKA HÖLKKI