PETTERI VÄRTÖ
ANNIINA JOKINEN ja Ramona Hirvonen nojaavat ikkunalautaan Mansikkalan koulun käytävällä. Kahdeksasluokkalaiset neidit tenttaavat toisiltaan: kuka oli Jean Calvin? Heidän suhtautumisensa ajatukseen venäjän kielestä pakollisena aineena onkin kalvinistisen puristinen.
Kieliä on nytkin aika paljon lukujärjestyksessä. Pakollisuus ei kuulosta kivalta, ja sitä paitsi venäjä vaikuttaa vaikealta kieleltä erilaisine aakkosineen, tytöt tuumivat.
Aineen pakollisuus huonontaa oppimistuloksia. Valinnaisten aineiden opetusryhmät ovat rauhallisempia ja oppimisen kannalta parempia, he jatkavat.
Imatran yhteislukion ekaluokkalaiset Sami Kytölä ja Henri Vento ovat samaa mieltä. Pakollisuus tappaa kiinnostuksen kieleen. Se pitäisi synnyttää jotenkin muuten.
Kenties venäjän osaamisesta koituvien etujen valottamisella, pojat ehdottavat varovaisesti.
Mansikkalan koulukeskuksen koululaiset tietävät venäjän osaamisen merkityksen Etelä-Karjalalle. Se pitää venäläiset turistit paikallisten yritysten asiakkaina ja parantaa omia mahdollisuuksia saada töitä, he luettelevat silmää räpäyttämättä.
VENÄJÄN osaamisen taloudellinen merkitys on selvää myös Itä-Suomen neuvottelukunnalle. Viime viikolla julkistetussa raportissaan viisaat näkivät pakollisen ruotsin kielen vaihtamisen venäjään yhdeksi mahdollisuudeksi alueen tulevaisuuden ruusuistamisessa.
Oppilaiden ohella ehdotusta pakkovenäjästä pitävät huonona myös opettajat ja koulutoimen viranomaiset.
Olen valinnanvapauden kannalla. On tosin luontevaa ajatella, että jos venäjä olisi vaihtoehtoisesti tarjolla toiseksi pakolliseksi kieleksi, se valittaisiin useammin, Itä-Suomen koulun johtava rehtori Leena Luostarinen sanoo.
Valinnan mahdollisuuksia olisi pikemminkin lisättävä pakkojen sijaan, Lappeenrannan kaupungin kasvatus- ja opetustoimenjohtaja Tuija Willberg toteaa.
Itä-Suomen viisaiden ehdotus pakollisen kielen muuttamisesta toiseksi edellyttää runsain mitoin koulutuspoliittista uudistustahtoa.
KOULUTUSPOLIITTISESTI venäjän lisäopiskelun esteenä ovat koululaitoksen asenteelliset ja rakenteelliset seikat.
Koulutuspoliittisissa linjauksissa ruotsi on määritelty toiseksi vieraaksi kieleksi. Koska englanti on ykkönen, kaikki muut kielet ovat kolmansia, jolloin niiden opetusryhmien syntyminen on harvinaista pienissä kaupungeissa, Leena Luostarinen sanoo.
Ruotsi on toinen virallinen kieli. Kaakkois-Suomen opiskelijatkin tarvitsevat sitä hakeutuessaan jatko-opintoihin, samoin virkamiesten on osoitettava taitonsa ruotsin kielessä. Nämä säännökset on purettava, jotta venäjä voisi olla vaihtoehto, Tuija Willberg kertoo.
ITÄ-SUOMEN neuvottelukunnan ehdotus venäjästä pakollisena oppiaineena alueen kouluissa kielii aidosta alueellisesta hädästä. Kaikkien mielestä Kaakkois-Suomen edun mukaista olisi kasvava kiinnostus sekä venäjän kieleen että kulttuuriin.
Tietoisuus venäjän kielen tarpeesta on ainoa keino lisätä kiinnostusta. Ihmiset on saatava ymmärtämään, että venäjän osaajia on vähän ja että tällaisten harvinaisten taitojen osaaja pääsee eteenpäin elämässään eri tavalla kuin muut, Tuija Willberg kiteyttää.
Taikakeinot kiinnostuksen lisäämiseksi ovat vähissä. Lähialueyhteistyö ja kulttuurinvaihto Venäjän kanssa ovat Etelä-Karjalan kunnallispoliittista arkea.
Päättäjien tahtotila tuntuu kuitenkin saavan huonosti vastakaikua kuntalaisissa, joiden venäläisyysvastaisuus istuu osin syvässä.
Lukiolaisten mukaan kunnanisät lyövät päätään Karjalan mäntyyn.
Venäläisvastaisuus liittyy alueen historiaan. Pakkoluovutettu Karjala vaikuttaa ihmisten asenteisiin, Sami Kytölä ja Henri Vento sanovat. Nousevan polven mielestä menneisyyden haikailu siis sahaa tulevaisuuden oksaa poikki.
Venäjän kieli tuo oppilaiden, opettajien ja viranomaisten mukaan hyvän huomenen Kaakkois-Suomelle ainoastaan valinnaisena oppiaineena.