Jari Vuorelalta riittää aikaa paikkakunnan nuorisolle

Rautjärveläinen Jari Vuorela palkittiin Etelä-Karjalan vuoden kylätoimijan tittelillä. Vuorelan vetämän mopokerhon tärkeintä toimintaa on sosiaalinen kanssakäyminen.

PÄIVI VENTO

RAUTJÄRVI. Eetu Rantala ja Esa Lääperi ehtivät mopokerhon tiloihin

keskiviikkona jo ennen Jari Vuorelaa. Vuorela hurauttaa samassa pihaan ja

aukaisee entisen paloaseman oven. Oma poika Eemeli on tietenkin mukana.

Paikalle pyrähtää Mika Kokkonen, joka panee heti täyden pannun kahvia

tippumaan. Vuorela ilahtuu erityisesti, kun sisään astuu Mikko Pajari.

– Sie et olekaan käynyt aikoihin, Vuorela huikkaa.

Lääperi, Pajari ja Vuorela keskittyvät kahviin ja kuulumisten vaihtoon.

Kokkonen pujahtaa väliseinän toiselle puolelle, pienimuotoiselle

skeittiradalle. Eemeli Vuorelan mielenkiinto kohdistuu mopoihin.

– Mopokerho on toiminut vuoden 2001 syksystä. Kirjoilla on sellaiset

kymmenen poikaa. Onpa täällä nähty kaksi tyttöäkin, Vuorela juttelee. Hänet

nimettiin lauantaina Etelä-Karjalan kyläpäivillä Etelä-Karjalan vuoden

kylätoimijaksi.

Vanhan paloaseman seinät ovat vajaaseen viiteen vuoteen kuulleet monta

keskustelua ja hervotonta herjanheittoa. Uutena äänenä on skeittauksen

kolina ja räminä, kun tilasta puolet on rakennettu skeittiradaksi.

– Talven aikana olemme rakentaneet väliseinän, mutta sitä pitää vielä

äänieristää, Vuorela kertoo.

MOPOKERHON syvin tarkoitus on sosiaalinen kanssakäyminen, hyvänä kakkosena

tulee poikien omien tai Vuorelan hankkimien menopelien korjaaminen.

Kerhon perustaminen oli Jari Vuorelan oma idea ja toteutus. Sen

syntyhistoriasta löytyy kolme kulmakiveä.

– Olen itse todella kiinnostunut kunnostustöistä, vanhojen moottoripyörien

vannoutuneena ystävänä tunnettu mies selvittää.

– Sitten tässä Asemanseudulla kaikilla kundeilla ei mennyt välttämättä ihan

nappiin. Kun yhdistin näihin kahteen tyhjillään olevan vanhan palotallin,

tuloksena oli kerho.

Mopojen kunnostuksen neuvomisen ohessa Vuorela on opettanut pojille myös

pelisääntöjä vaikka siihen, kuinka jatkossa saisi työpaikan.

– Rivakkuus ja tavoitettavuus ovat asioita, jotka eivät ole nuorille

miehille itsestäänselvyyksiä.

Eikä vain opettanut teoriassa, vaan antanut myös omalla ajallaan työhön

koulutusta omien kaivinkoneittensa ratin takana. Paras kiitos on jo tullut.

– Olen pystynyt työllistämään kavereita kesätöihin yritykseeni ja parille

on löytynyt vakituinen paikka.

JARI VUORELA muistaa kiitellä kuntaa siitä, että kerho on saanut olla

ilmaiseksi palotallilla. Mies virnuillee, että alkuun kunnan tilille sai

ostaa kahvia, maitoa ja pullaa, mutta se rajoitettiin pelkkään kahviin.

Kerhonvetäjä päätyi ostamaan myös porot itse. Mainittakoon, että kunta

maksaa Vuorelalle korvausta, 7 euroa ja 10 senttiä tunnilta. Mutta raha,

pieni tai iso, ei tässä toiminnassa ratkaise. Vuorela uskoo, että taustalla

on malli lapsuudesta, joka poikii halun toimia.

– Kotitaloni alakerrassa oli kauppatiloja, joita äitini antoi kylänuorison

kokoontumistiloiksi. Erityisesti on jäänyt mieleen Juutin Ollin ja Arton

vetämä poikakerho.

Mopokerho ei tietenkään miellytä kaikkia. Rautjärven Aseman taajaman

laidalla kokoontuva kerho saa ajoittain kuulla palautetta mopojen pärinästä.

– Joskus jopa poliisit tuovat iloisia terveisiä naapureilta. Poliisit ovat

muuten aina tervetulleita kerhotiloihin kahville, Vuorela huomauttaa

hymyssä suin.

Kesällä toiminta hiljenee sen myötä, kun skeittaajat siirtyvät ulkoradoille

ja mopoilijoilla on omat kesämenonsa.

Aikuistumisen kynnyksellä olevien nuorten kanssa puuhaaminen on saanut

Vuorelan syttymään ajatukselle, että lapsuus- ja nuoruusvuosien kolttoset

pitäisi kuolettaa tietyn aikarajan sisään. 13-vuotiaana tehty moka kun

saattaa seurata kohtuuttomasti ihmisten puheissa ja suhtautumisessa.

– Pitäisi olla niin, että kun tehdystä virheestä on kulunut vaikka viisi

tai seitsemän vuotta, siitä ei saisi enää puhua eikä muistuttaa.

Jari Vuorela

Ikä 44 vuotta.

Perheessä Katri -vaimo, lapset Eemeli 14 ja Aino 10 vuotta.

Asuu itse rakentamassa omakotitalossa Rautjärven kirkolla, vuodesta 1990.

Lapsuuden ja nuoruuden vietti Rautjärven Niska-Pietilässä.

Yksityisyrittäjä: kaivinkoneurakointia, konekorjausta ja hirsirakentamista.

Kylätoimikunnan ahkera jäsen.

Harrastaa moottoripyöriä ja kaikkia vanhoja asioita; rakennuksia, esineitä,

historiaa, perinteitä.

Kuvateksti

Mopokerhossa ei väheksytä kahvinjuonnin merkitystä, Jari Vuorelan kanssa

kupposella Mikko Pajari (oik.) ja Esa Lääperi.

SEPPO RAUTIOVAARA

Kirjoittaja:
Päivi Vento