TIINA PASANEN
LAPPEENRANTA. Vasara paukkuu ja hiomapaperi heiluu kiivaasti Linnoituksen
komendantintalossa.
Museotoimenjohtaja Olli Immonen palasi puolen vuoden työkierrosta
Tampereelta suoraan remontin keskelle. Työhuoneeseen kantautuva kilke ja
kalke ei tunnu häntä häiritsevän. Paraikaa rakennusmiehet tekevät
väliseiniä uusia toimistohuoneita varten.
TOHINAA RIITTÄÄ vastakin, sillä museoväen tavoitteena on saada Linnoituksen
museorakennukset mallikuntoon kesäksi 2006, jolloin Lappeenranta isännöi
EU:n ulkoministerikokousta.
Immonen myöntää katselevansa työympäristöään hieman uusin silmin.
Maaliskuun loppuun asti hän johti Työväen keskusmuseota Tampereella. Muun
muassa Etelä-Karjalan maakuntamuseo ja taidemuseo olivat vastavuoroisesti
Pontus Blomsterin käsissä.
Todella virkistävä kokemus. Suosittelen työvaihtoa kaikille, Immonen
arvioi vuorottelujaksoa.
PUOLEN VUODEN IRTIOTTO omaan työhön oli miesten yhteinen ajatus.
Työnantajat eivät pistäneet hanttiin.
Johtajien työkierto on Suomessa yhä harvinaista, mutta Immonen uskoo, että
käytäntö yleistyy.
Kyselijöitä on ollut paljon. Uskon, että tätä on ilmassa myös muilla aloilla.
Työpaikan tilapäinen vaihto on oiva keino selättää tai edes huomata
omat pinttyneet ajatus- ja toimintatapansa. Immonen kertoo havahtuneensa,
”kun pienet asiat alkoivat näyttää suurilta ja suuret pieniltä”.
Tampereella eteen tuli erilaisia työtehtäviä. Samalla vaihtui työyhteisö ja
kaupunki, joten rutiinit eivät painaneet.
ÄÄNEEN IHMETTELY osoittautui tärkeäksi työkaluksi. Sekä Immonen että
Blomster halusivat tahoillaan tietää, miksi asiat tehdään juuri näin.
Teimme molemmat todella paljon kysymyksiä. Ihmiset joutuivat pohtimaan
asioita eri näkökulmista, ja se teki varmasti hyvää kaikille.
Museoiden työntekijöillä oli myös tilaisuus tutustua toisenlaiseen
johtamistapaan. Työhuoneensa sijainnista huolimatta Immosen tyylissä ei
komendantin elkeitä näy. Hän luonnehtii johtamistapaansa ”aika
keskustelevaksi”.
Olen sellainen onneton ruotsalaistyyppi, museojohtaja naurahtaa.
Käskytys ja määräily eivät Immosen mielestä sovi
asiantuntijaorganisaatioon. Alaisia hänellä on 16. Pieleen menee myös
silloin, jos johtaja puuttuu kaikkeen.
Immosen tavoitteena on keskusteleva ja ideoiva ilmapiiri, jossa ihmiset
uskaltavat tuoda julki myös huonot ideansa.
Oma johtamiskäsitykseni vahvistui Tampereella, hän kertoo.
Työväen keskusmuseolle Immonen antaa hyvät pisteet: talo on hyvin hoidettu,
ja henkilökunta kantaa vastuunsa asioiden hoitumisesta.
VIISI KUUKAUTTA Tampereella oli hienoa aikaa, mutta viimeinen kuukausi oli
raskas. Vaihtopesti sai traagisen lopun, kun Pontus Blomster menehtyi
helmikuussa auto-onnettomuudessa.
Surutyötä tehtiin sekä Tampereella että täällä, Immonen sanoo.
PIKKUKAUPUNGISSA julkinen keskustelu jumiutuu helposti inttämiseksi.
Tampereen ilmapiiriä Immonen suitsuttaa: Mansessa asiat tehdään rennosti ja
luovasti. Esimerkiksi Helsingissä työskentelytapa on paljon kireämpi.
Myös yliopiston merkitys keskustelunherättäjänä on näkyvämpi kuin
Lappeenrannassa. Sen sijaan suhtautuminen rakennussuojeluun on yhtä penseää.
Immonen arvioi, että poliittinen päätöksenteko suuntaa Tampereella
määrätietoisemmin tulevaisuuteen ja etenee yksituumaisemmin kuin
Lappeenrannassa.
KAHDEN ETELÄKARJALAISEN kaupungin keskinäinen torailu herätti ihmetystä
myös maakuntarajojen ulkopuolella.
Imatran ja Lappeenrannan eripuraisuus ja vastakkainasettelu hämmästyttää
minua aina. Myös Pontus oli siitä ihmeissään, Immonen sanoo.
Kuvateksti
Linnoituksen lähes jokaisessa museorakennuksessa tehdään paraikaa
remonttia, kertoo työkierrosta Tampereelta palannut museojohtaja Olli
Immonen. Raimo Kaapro rakentaa Komendantintaloon lisää toimistohuoneita.
SEPPO RAUTIOVAARA