MATTI VEIJALAINEN
IMATRA. Imatran Tainionkosken kirkon kapellimestarilta Liisa Teräslahdelta
lähti työpöytä torstaina.
Hieman haikeana kanttori seurasi urkupöytänsä poistumista kirkosta. Lohtuna
oli kuitenkin juhlavan jälleennäkemisen toivo ja tieto. Ensi syksynä
Teräslahti pääsee irrottamaan sormioistaan uudet soundit.
Ne ovat entistä pehmeämpiä ja syvempiä, maestro lupaa maallikoille.
Viime pyhän kirkonmenojen jälkeen alkanut remontti palauttaa Tainionkosken
urut alkuperäiseen asuun ja sointiin. Kangasalan Urkutehtaan vuonna 1938
rakentaman soittimen äänikertamääräksi tulee 19+4.
Liisa Teräslahti kokee Imatran seurakunnan tekevän urkujen
peruskorjauksessa kulttuuriteon.
Tämän tyylin urkuja on valtakunnassa enää vähän jäljellä. Järkevää on
palauttaa instrumentti juurilleen, kun se urkujen kunnon puolesta kerran
mahdollista on, Teräslahti näkee.
EDELLISEN kerran Tainion kirkon urkuihin tehtiin muutoksia 1960-luvun
pienempimuotoisessa remontissa. Nyt menneisyys muutetaan uudelleen
nykyisyydeksi.
Teräslahti voi tehdä empiirisen vertailun työn jäljen onnistumisesta.
Urkujen vanha sointi on imatralaissyntyisellä kanttorilla hyvin muistissa.
Pikkutyttönä olin sitä kirkossa usein kuuntelemassa varsinkin, kun
vanhempani olivat myös seurakunnan töissä, Teräslahti muistelee.
TERÄSLAHDEN urkupöytä nostettiin Sotkamoon vedettyyn perävaunuun. 100 000
euron peruskorjauksen tekee Sotkamon Urkurakentajat Oy osin kotipajallaan
ja osin paikan päällä kirkossa.
Rakentajat Tarja-Marja ja Hannu Junttila ovat ensimmäisellä
Imatran-keikallaan. Viimeksi saatiin uutta valmista aikaan viime viikolla
Pomarkun kirkossa.
Tainionkosken soitintyömaan Junttilat kokevat mielenkiintoisen haastavaksi.
Nurkat eivät ole tavallisimmassa mallissaan.
Täällä urkuparvi on sijoitettu suomalaisittain harvinaisella tavalla
alttarin päälle. Tämä menettelytapa on historiassa ollut enemmän
amerikkalaisen tyylin mukainen, Hannu Junttila tietää.
REMONTISSA parvi jää paikalleen, mutta urkupöydän paikkaa muutetaan hieman.
Se istutetaan muutaman kymmenen senttiä entistä taaemmas lähemmäs itse
urkuja. Ratkaisu helpottaa tulevaisuudessa pöydän huoltamista. Samalla
saadaan järjestymään kuoronjohtajalle uutta toimivaa työtilaa parvelle.
Sotkamossa huolletaan ja kunnostetaan perusteellisesti urkupöydän
koneistojen kaikki kuluvat ja liikkuvat osat. Paikan päällä Imatralla
työohjelmassa ovat muun muassa 1960-luvun remontissa rakennettujen
lisäilmalaatikoiden poisto sekä puuttuvien urkupillien rekonstruointi
paikoilleen. Kaikki oheisvipstaakit tehdään pelkästään
luonnonmateriaaleista. Esimerkiksi urkujen uusien palkeiden tarveaineiksi
kelpaavat vain mäntypuu ja halkaistu lampaannahka.
Liisa Teräslahden työpöytä palaa ehostettuna Imatralle keskikesällä.
Silloin kanttori pääsee taas tutuimmalle paikalleen, vaikkakaan
instrumentin koko teho ei vielä ole käytettävissä.
Tavoitteena on, että uudistuneet urut alkavat testien jälkeen soida
täydellä voimallaan lokakuussa. Teräslahden mukaan on selvä asia, että
silloin on kirkossa juhlan paikka. Millaisen, se selviää tarkemmin myöhemmin.
LÄHIKUUKAUSINA Tainionkosken kirkkokansalla on Teräslahden mukaan oiva
mahdollisuus kuulla eksoottista korvaavaa kirkkosoittoa. Kirkonmenoissa
vierailee muun muassa vibrafonisti Juhani Okkonen. Puheeksi on otettu myös
Imatran harmonikkayhdistyksen soittajien kyläily.
Soittimena harmonikka on yllättävän lähellä urkuja, Teräslahti perustelee
suunnitelmiaan.
Itse kanttori käyttää remontin aikana pikku-urkupositiivia, flyygeliä ja
urkuharmoonia. Syksystä lähtien kunnostetut oikeat urut ovat taas
soittokunnossa seuraavaksi 70 vuodeksi.
Kuvateksti
Kanttori Liisa Teräslahti seurasi urkuparvellaan työpöytänsä purkua, mitä
olivat tekemässä urkurakentajat Hannu ja Tarja-Marja Junttila.
MATTI VEIJALAINEN