ANNE KOKKONEN
Siellä he taas kaitsevat lapsiaan. Perhekerhon äidit niistävät nuhaneniä,
kaivavat kassista välipalasoseita, pukkaavat leikkikentän keinua kovempaan
vauhtiin ja puhuvat muun työn ohessa politiikkaa.
Suomenniemeläisiä pienten lasten äitejä ei enää tarvitse esitellä
paikkakunnan päättäjille. Useamman vuoden jatkunut elämöinti on kannattanut
ja perhekerhoa kuunnellaan muutenkin kuin vain sen huomattavan suuren
desibelimäärän vuoksi.
Näin toukokuussa äidit ovat vaihteeksi ihan säyseällä tuulella. Keinumisen
ja mäenlaskun lomassa leikkikentällä raapustetaan ainoastaan yhtä
julkilausumaa ja päivitetään vain paria muutaman tuhannen euron hanketta.
ALUSSA kaikki näytti menevän tuttuja latuja. Katri Kontunen-Karhula ja
Niina Särkkä tutustuivat synnytysvalmennuksen yhteydessä talvella 1999 ja
ryhtyivät tapailemaan toisiaan. Seuranhaluisia äitejä löytyi enemmänkin ja
vuoden 2001 alussa äiti-lapsi -kerho alkoi kokoontua virallisesti
seurakunnan tiloissa.
Ensimmäisenä keväänä tutustuttiin ja juotiin kahvia. Terveydenhoitajat,
vakuutusmyyjät, hierojat ja parturit kävivät antamassa tietoiskuja. Äidit
laskivat lasten hampaita ja omia mahamakkaroitaan.
Kahvinjuonti jäi, kun tärkeämpiä asioita ilmestyi näköpiiriin. Äidit
alkoivat keskustella yhä enemmän arjen ongelmista: lääkäripalveluista,
päivähoidosta, asumisesta ja elinkeinoista. Vierailulle tuli kunnan virka-
ja luottamusmiehiä sekä pankinjohtajia, jotka saivat vastattavakseen yhä
hankalampia kysymyksiä.
Vuoden 2003 lopulla huhut kertoivat tulossa olevasta kovan linjan
talousarviosta. Kaikki oli loppumassa kirjastoa, kotihoidontuen lisäosaa ja
vaipparahaa myöten.
Perhekerhoksi muuttunut äitien yhteenliittymä järjesti pikavauhtia
keskustelutilaisuuden, jossa lapsiperheiden asioita puitiin monesta eri
näkökulmasta. Keskustelut johtivat kuntalaisaloitteisiin,
valtuustoehdokkuuksiin, uusiin ideoihin ja yhteydenottoihin, sanalla sanoen
vaikuttamisen kierteeseen.
YKSITYINEN ja julkinen limittyy hauskalla tavalla perhekerhon tapaamisissa.
Keskustelu rönsyää puistojumpasta ja kesähatun mallista kuntastrategioihin
ja vireillä olevaan käytös- ja kasvatushankkeeseen. Välillä äidit hoitavat
joukolla kuusivuotiaan leikissä haljennutta huulta, välillä joku tempaisee
kännykästään auki kuuman linjan ja soittaa pikapuhelun päätöksentekoportaaseen.
Haluamme pysyä ajan hermolla ja pitää lapsiperheiden asioita esillä,
toteaa Niina Särkkä, äitien ääni Suomenniemen kunnanvaltuustossa.
Kun meillä ei ole virallista organisaatiota, voimme keskittyä oleelliseen
ja tehdä päätöksiä nopeasti ja joustavasti, jatkaa Katri Kontunen-Karhula,
mehiläisyrittäjä ja yhdistysvaikuttaja.
Kirjanpitoon liittyvä paperisota vain lisäisi äitien stressiä. Nyt
otetaan parhaat helmet päältä, lisää Outi Ruottinen, hoitovapaalla oleva
seurakunnan taloudenhoitaja.
Ainoa muodollisuus on porukan keskuudesta valittava yhdyshenkilö, joka
huolehtii tiedotuksesta ja juoksevista asioista. Tällä hetkellä virkaa
hoitaa Riina Heikkinen, kerhon kolmikuisen kuopuksen äiti.
Kyllä kerhoa pystyy pyörittämään tällä periaatteella, jos vain halua ja
tahtoa löytyy. Puhelin- ja vuokrakustannuksia tietysti tulee, mutta
soitellaanhan me muutenkin kavereille, Niina Särkkä tähdentää.
Tässä yhteydessä täytyy korostaa perhekerhon riippumattomuutta. Kaikki
toimii ilman ulkopuolista rahoitusta, mitä nyt seurakunta ja paikallinen
pankki ovat vähän retkiä ja juhlia sponsoroineet Tilavuokrat ja muut kulut
maksaa kukin omasta pussistaan.
PERHEKERHO voi lukea ansiokseen muun muassa Suomenniemen kirkonkylän
leikkikentän ilmeen ehostumisen, mutta enemmän kuin yhteiset asiat jäseniä
liittävät yhteen tilanteet ja tunnesiteet. Kun kaikilla on alle
kouluikäisiä lapsia, ei tarvitse selitellä, mitä yövalvominen,
oksennustauti tai hepulikohtaus tarkoittaa.
Suurin juttu on se, että lapset ovat viihtyneet. Nyt kun meidän perhe on
jo irtautunut perhekerhosta, huomaa taas tavatessa, miten lapset ovat
kaivanneet täältä löytyviä kavereita, Niina Särkkä kertoo.
Äitien ohella kerhossa on käynyt myös isiä, mummoja, pappoja ja tätejä.
Miesväki on erityisen tervetullutta, sillä pienet pojat nauttivat
silminnähden leikkihetkistä aikuisten miesten kanssa.
Suomenniemellä ikäluokat ovat pieniä ja lapsiperheet asuvat hajallaan.
Yksinäisyyden uhkaavuus korostuu, joten äitien ja lasten täytyy
aktiivisesti lähteä etsimään seuraa itselleen.
Minkä leikkikaverien lukumäärässä menettää, sen yhteydenpidon tiiviydessä
voittaa. Kaupungissa kontakteja voi olla paljon, mutta tuttavuudet jäävät
helposti pinnallisemmiksi, Outi Ruottinen arvioi.
Näinä vuosina teistä on tullut ystäviä, ei vain lasten kerhokavereiden
äitejä, Niina Särkkä tunnustaa.
MUKANA toiminnassa on tällä hetkellä kymmenkunta perhettä.
Sukupolvenvaihdos alkoi vuodenvaihteessa, kun osa lapsista kasvoi ohi
perhekerhovaiheen ja muutamat äidit siirtyivät työelämään.
Uudet äidit ja uudet ideat saavat nyt mahdollisuuden. Perhekerhon toiminta
on ollut yhteiskunnallisesti painottunutta, mutta äidit pystyvät kyllä
innostumaan paljosta muustakin. Vaikka kynsien lakkaamisesta, jos sitä
riittävän perustellusti markkinoidaan!
Kuvateksti
Suomenniemen perhekerhossa äidit ja lapset sekoittuvat suloisesti. Samaan
aikaan leikkikentälle osui Särkkiä, Karhuloita, Ruottisia ja kahden eri
perheen Heikkisiä.
ANNE KOKKONEN