HANNU OJALA
Sus, sie et ole muuttunut yhtään.
Näin tilanteen muistaa Elli Susi, joka oli nähnyt pitkän vaalean pojan häivähdyksenä Simpeleen kirkossa kylmänä pakkaspäivänä, kun partiolaiset olivat marssineet viiriensä perässä asemalta kirkkoon piiripäivilleen.
Hän oli silloin tonttu tai Nalle-vartion jäsen, mutta hyvin nuori tyttöpartiolainen.
Tuttavallinen tervehdys huudahdettiin moninaisia vuosia sen jälkeen, kun samoja piiripäiviä pidettiin Lappeenrannassa.
Parasta partiossa ovat hyvät ystävät ja yhteenkuuluvaisuus. Se on yhteistä ideologiaa, sanoo Elli Susi, 62.
Sanoihin sisältyy 55 vuoden kokemus. Hänelle aika on ollut hyvää. Siksi partiohuivi on edelleen helppo laittaa kaulaan.
Tuttavallinen tervehtijä oli Jaakko Repo, samaa ikäluokkaa ja samat ajatukset. Ikipartiolaisia on korkeintaan yksi sadasta partiolupauksen antaneista. Partiolaisten määrä vaihtelee laskutavasta riippuen. Suuruusluokka saa riittää. Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa toimintaan rekisteröitiin viime vuonna 3 000 partiolaista.
Koko maassa partiotoimintaan osallistui 75000 ihmistä. Siitä joukosta Pyhän Yrjänän Killan 18 eteläkarjalaista jäsentä on pieni ryhmä. He ovat jo polkunsa vaikeimmat kohdat sivuuttaneita, mutta kokemuksistaan rikastuneita.
ELLI SUDEN olohuoneen pöydällä on laatikollinen partiomerkkejä, kaksi kansiollista leikemateriaalia ja pilli. Partiopuukot löytyvät keittiön laatikosta. Niitä on neljä.
Olen aina sanonut, että puukon pitää kasvaa partiolaisen mukana. Ei pidä ostaa liian isoa.
Putkirunkoinen rinkka ja makuupussi ovat kellarin varastossa. Rinkkaa on kyselty, mutta se ei ole myynnissä.
Partiolaisen jäsenkirjan merkinnät alkavat vuodelta 1955. Ensimmäinen kirja kastui ja meni piloille. Paraisten Parveilijoiden lippukunnanjohtaja Saimi Jäppinen kirjoitti uuden. Sen takia kolmannen ja toisen luokan suorituksia on kirjattu runsaasti samalle päivämäärälle.
Tatu oli tuolloin 13. vuodella. Partioaikaa oli kestänyt niistä viisi.
Ellin ensimmäinen partionimi oli Tatu. Hän ei muista, kenen ehdotus se oli ja mihin se perustui.
Kutsumanimi kuuluu partiotoiminnan pitkiin perinteisiin.
Sitten nimi muuttui Elluksi ja lopuksi Ellu kakkoseksi.
VIIMEISEN NIMEN aikana hän oli Etelä-Karjalan partiopiirin johtaja. Partioliikkeen suuri murros alusti Elli Suden puheenjohtajakautta 70-luvun lopusta seuraavan vuosikymmenen puoleen väliin. Valtakunnan ja piirien tasolla tyttöjen ja poikien toiminta yhdistettiin. Paikallisella tasolla alkoi yhteislippukuntien perustaminen.
Yhtenäispiirit tulevat ensi vuonna 30 vuoden ikään, mutta aika ei ole lopettanut tyttö- ja poikalippukuntia.
Ellinkin Parveilijat on pysynyt tyttölippukuntana.
Muuttunut tilanne heijastui toimintaan. Haettiin uusia suuntia, mutta on nyt ruvettu tulemaan takaisin.
Aivan samoja asioita ne tekevät, samat virheetkin, tietää kokenut partiojohtaja.
RETKET JA LEIRIT ovat partiotoiminnan huippuhetkiä. Elli Susi muistaa hyvin ensimmäisen retkensä hiihtäen Hanhijärvelle. Ensimmäiselle leirille mentiin kuorma-auton lavakopissa Virolahdelle. Leirit näkyvät vaatetuksessa merkkeinä, pinsseinä. Valtakunnallinen Karelia -leiri kulkee Ellillä mustikkaa ja Suomen lippua kuvaavina pallukoina päähineessä.
Tärkein leirimerkki on kuitenkin Gilwell-huivi ja huivin kanssa kannettavat riipukset.
Lapissa vuonna 1977 järjestetty partiolaisten ylimmän johdon leiri sytytti vielä kertaalleen palon toimintaan.
Vuonna 1976 oli hyvä leiri ja tunne oli huipussaan. Ajattelin, että nyt voin jättää tähän.
Niin se ei mennyt. Tuli tuo uusi vaativa leiri, jossa rutinoitunut partiojohtaja sai olla tavallinen leiriläinen. Vieläkin kokeneemmat johtivat ja kouluttivat.
SUSI MUISTAA, kuinka hän meinasi melkein jänistää. Jännitti kovasti. Jokaisen leiriläisen oli etukäteen pitänyt valmistella esitelmä jostakin partiotoiminnan osa-alueesta.
Hän, joka on ammatikseen tehnyt ruokaa, ei tyytynytkään puhuman muonituksesta.
Aihevalinta oli lippukunnan uskonnollinen toiminta.
Etukäteen Elli katui ja jännitti.
Leiriläisissä oli yksi pastori ja useitakin seurakunnan nuorisotyöntekijöitä. He olivat ammattilaisia. Työni ohjaaja rauhoitteli, että ole vain oma itsesi, niin hyvin menee.
Paneutuminen, suoritus ja onnistuminen kantavat muistoina tähän päivään.
Palaute oli hyvä, pastorikin kävi kehumassa.
Erityisesti oli pidetty esitykseen yhteyteen rakennetusta kynttiläpolusta. Saattaapa olla, että aika moni partiossa vuoden 1977 jälkeen toiminut on jossakin vaiheessa eräänlaisen kynttiläpolun kulkenut. Nyt sitten tiedetään, että idea on syntynyt soppakauhan varressa Partekin ruokalassa Lappeenrannassa.
MITÄ ON JÄÄNYT lähtemättömimmin mieleen lukemattomista leireistä?
Leirinuotio. Hiillos alkaa hiipua ja partiolaiset ovat poistuneet. Silloin on hetki pysähtyä rauhassa miettimään, mitä päivän aikana on tapahtunut.
Kuvatekstit
Neljä partiopuukkoa. Elli Suden partiouraan on kuulunut neljä partiopuukkoa. Niillä on avattu lukemattomia säilykepurkkeja.
Partioon liitytään ensimmäisinä kouluvuosina ja harrastus kestää neljä vuotta. Yhdelle sadasta tulee partiosta elämäntapa
ja ystäväpiiri.
MARLEENA LIIKKANEN