HANNU OJALA
HELSINKI. Pro Karelian seminaariyleisö halusi Karjalasta maankamaraa. Etelä-Karjala -instituutin johtaja, professori Kalle Michelsen esitteli Karjalaa myös historiallisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä, mutta yhteinen
historiankirjoitus venäläisten kanssa sai korkeintaan hiljaista kannatusta.
Suosionosoituksia Pörssiravintolan suuressa salissa kuultiin, kun puheenvuoroissa mainittiin historiallinen vääryys ja arvosteltiin Venäjän
ihmisoikeuspolitiikkaa. Etelä-Karjala -instituutti ja vihreiden kansanedustaja ja presidenttiehdokas Heidi Hautala tekivät maanantaina historiaa. He esiintyivät ensimmäistä kertaa Pro Karelian järjestämässä seminaarissa.
Kovimmassa pyörityksessä oli Michelsen, mutta hän ei saamastaan arvostelusta huolimatta aio vetäytyä kentältä.
Tällaisia seurakuntia nämä ovat. Heidän kanssaan on elettävä, kommentoi Michelsen vierailuaan Karjala-aktivistien tilaisuudessa.
Nostalgiaa ei saa aliarvioida, eikä yhteisestä historiasta haluta kuulla. Luovutettu Karjala on yksityisten omistamaa suomalaista maata, josta
venäläiset lähtevät hyvällä ja rahalla. Näin ohjeistettiin yleisön joukosta Michelseniä. Loppuvaiheessa ratkaisuksi tarjottiin myös Suomi-konepistoolia.
HEIDI HAUTALAN avaus Karjalan palautusta ajavan yhdistyksen tilaisuudessa onnistui hyvin. Kahvitauon aikana Mirjami Kondelin mietiskeli jo ääneen, pitääkö karjalaisten äänestää presidentinvaalissa Hautalaa. Ympärillä olevat kehottivat vielä odottamaan.
Yleisöä lämmitti Heidi Hautalan selkeä ilmoitus, että Karjala vietiin Suomelta vääryydellä. Hautala myös kehotti venäläisiä syvälliseen
menneisyyden hallintaan. Esimerkiksi hän tarjosi Saksaa, jossa sodan jälkeen suhde menneisyyteen oli pakko arvioida uudelleen.
Saksasta löytyisi Hautalan mielestä opittavaa myös Suomen valtiojohdolle.
Hän piti esimerkillisenä tapaa, jolla Saksa huomioi voitonpäivän Moskovassa. Kun maan pääministeri osallistui juhliin,liittopresidentti
piti Saksan valtiopäivillä puheen, jossa käsiteltiin saksalaisittain sodan traumaattiset asiat.
Suomessa ei toimittu siten, että olisi voitu katso silmiin niitä, joita juhlinta ei miellyttänyt, Hautala huomautti.
Hautalalta kysyttiin suoraa kantaa aluepalautukseen, mutta toivottu vastaus
jäi odottamaan tulevia aikoja. Hautalan mielestä venäläisten pitää ensin ottaa oma menneisyytensä hallintaan. Vasta sen jälkeen asia on ajankohtainen.
Venäjän poliittisen johdon toimet eivät tällä hetkellä Hautalan mielestä viittaa tähän suuntaan. Puheista löytyy pikemminkin venäläiskansallista suurvaltaidentiteettiä ja taantumaa menneeseen.
ETELÄ-KARJALA -instituutin johtaja Kalle Michelsen muistutti, että menetetylle Karjalalle pitää kirjoittaa yhteinen historia 60 vuoden
ajanjaksolle sodan päättymisestä tähän päivään.
Historia olisi osaltaan vastaus siihen, mitä ollaan palauttamassa ja kuinka
jälleenrakennetaan molemmille osapuolille traumaattinen alue.
Michelsen suhtautui erittäin varauksellisesti ajatukseen, että historian vääryys voitaisiin korjata. Karjalaa ei voida koskaan palauttaa vuoden 1939, 1940 tai 1945 tilanteeseen.
Jopa historiallisten tulkintojenkin korjaaminen venäläisille voi Michelsenin mielestä olla ylivoimainen tehtävä.
Vaikka niitä korjaa kuinka paljon tahansa, se ei vaikuta.
MICHELSENIN mielestä vähälle on jäänyt pohdinta, miksi Venäjä ei ole palauttanut Karjalaa. On jäänyt valottamatta, mikä oli venäläinen
tulevaisuuden visio alueelle ja mistä syystä se ei toteutunut.
Seminaarin teemaksi oli otettu sosiaalinen pääoma. Elämän laatua lisäävä yhteisöllisyys on Michelsenin mielestä romahtanut luovutetuilla alueilla, mutta hyvin ei mene Suomenkaan puolella. Karjala on jäänyt Suomessa
pussinperälle ja on joutunut kamppailemaan tulevaisuudestaan muun Suomen kanssa.
Karjalan menettämisen traumojen käsittely on Michelsenin arvion mukaan vielä pahasti kesken.
Kuvateksti
Kirjailija Eeva Kilpi ja Mirjami Kondelin ovat keskusteluissa seminaarin kahvitauolla.
HANNU OJALA