ANNE KOKKONEN
KUOLIMON Kirvesniemessä asunut Vene-Jussi oli melkoinen mies. Hän pyydysti
jättiläishaukia paljain käsin ja souti ukkosmyrskyä pakoon siihen tahtiin,
että vaikka perä kastui, paita pysyi kuivana.
Miltä tuntuisi tehdä kalaretki Vene-Jussin apajille ja nauttia ravintolassa
uunihaukea tämän superkalastajan tyyliin? Tuliaisiksi kotiin voisi viedä
vaikka takorautaisen Jussin atraimen tai kalakuvioidut käsipyyhkeet.
Hyödynnettävistä tarinoista ei ainakaan ole puutetta Kuolimon rantamilla.
Sen osoitti Savitaipaleella järjestetty keskustelutilaisuus, jossa
lähialueen yrittäjät miettivät keinoja matkailutoiminnan terävöittämiseksi.
Se, miten tarinoiden ympärille kootut paketit onnistutaan myymään, onkin jo
huomattavasti visaisempi juttu.
KUOLIMOON liittyvät matkailun kehittämishankkeet nousevat esiin aika
ajoin toiveiden tynnyristä, mutta mitään ei ole vielä tehty. Harmittaa, jos
nytkin vain puhutaan eikä mitään tapahdu, Suomenniemen kunnanjohtaja
Marketta Kitkiöjoki huomautti.
Suomenniemeläisten mielestä vesiliikenne voisi toimia matkailun veturina,
mutta tasokkaiden rantapalvelujen ja laiturien puute haittaa yrittämistä.
Tilausta voisi olla myös kalastusoppaille, kalastusnäytöksille ja
kalanmyynnille.
Kotiseutuneuvos Pertti Jurvanen heitti pilke silmäkulmassa vapaaseen
käyttöön ajatuksen Kuolimoon perustettavasta akvaariosta, jossa ihmiset
laskettaisiin järven pohjaan 30 metrin syvyyteen ihmettelemään karua
järviluontoa. Toinen mahdollisuus voisi olla Suomen korkeimman
suihkulähteen rakentaminen esimerkiksi Pappilanlahdelle.
Paikallishistorian tuntijana Jurvanen tiesi myös monta kiintoisaa tarinaa.
Hiidet, pirut ja jättiläiset mellastivat Kuolimon seudulla muinaisina
aikoina, saarnaajamunkit levittivät kristinuskoa ja sotien mukana seutu sai
omia aarrekätköjä ja aaveita. Mustalammella kummittelevasta
venäläisupseerista kuuluu olevan havaintoja vielä 1900-luvun puoleltakin.
Lisäksi Savitaipale oli Kiteen ohella pitkään kuuluisia pontikkapitäjiä.
Sekin antaa mahdollisuudet monenlaiselle tuotteistamiselle, Jurvanen muistutti.
TUOTTEISTAMALLA tarinoista saa mukavia paketteja, mutta missä on bisnes,
kysyivät yrittäjät. Kannattava toiminta ei salli aikaa vievää näpertelyä.
Meillä on suuret mahdollisuudet mutta pienet resurssit. Kaikki täkäläiset
yritykset ovat kooltaan pieniä, Kuolimon rannalla ei ole esimerkiksi yhtään
isoa hotellia. Siksi tässä on pakko mennä pikkuhiljaa eteenpäin,
melontakeskus Camp Suomijärven vetäjä Kimmo Karjalainen tähdensi.
Savitaipaleen kunnanjohtaja Veli Nummela myönsi, että raaka työ tulee
kohdistumaan aivan muuhun kuin varsinaisiin tarinoihin. Ne voisivat
kuitenkin toimia seudun matkailua yhdistävänä punaisena lankana.
Hotelli-ravintola Olkkolan Hovin isäntä Vesa Kopra peräsi rahoitusta
moottorikelkkareittien, vene- ja laivalaiturien sekä muiden
rakennushankkeiden toteuttamiseen. Kenelläkään yksityisellä yrittäjällä kun
ei ole mahdollisuuksia tällaisten investointien toteuttamiseen.
Koska yritykset ja resurssit ovat pieniä, yritysten tulee tehdä avointa
yhteistyötä. Sen tulee tapahtua spontaanisti, hankkeisiin ja
verkostoitumiseen yrittäjät alkavat jo väsyä.
Savitaipaleelle voisi ihan hyvin tuoda kokonaisia matkailijaryhmiä,
mutta se vaatisi meiltä yhteistyötä, takomoalan yrittäjä Lea Mäkelä arvioi.
Kuolimon tarinoiden kypsyessä yrittäjät päättivät tutustua paremmin
toistensa toimialoihin ja seudun palvelutarjontaan. Jo ensi kesänä
matkailijoita voitaisiin kumppanuushengessä neuvoa naapurin mukavaan
ruokapaikkaan, majataloon, työpajaan tai vaikka nuotiotulille turajamaan.
Kuvateksti
Karun ja salaperäisen Kuolimon arvo ymmärretään Savitaipaleen ja
Suomenniemen yrittäjäpiireissä, mutta resurssien niukkuus asettaa tiukat
rajat järven hyödyntämiselle.
MARLEENA LIIKKANEN