ANTTI MUNNUKKA
Kaksimetriset koripalloilijat söivät keskiviikkona pizzaa Lappeenrannan NMKY:n suosimassa ravintolassa. Pizzat olivat halkaisijaltaan noin puolimetrisiä. Murua pistettiin reilusti rintaan, jotta jaksettaisiin lähteä iltapäivällä risteilylle, kohti Tukholmaa.
Kaksimetristen Suomen mestareitten 185-senttinen valmentaja Mika Turunen, 40, odottelee pizzalaskua ja nautiskelee sivupöydässä keltaista jaffaa. Lääkkeillä kurissa pysynyt vatsahaava ei siedä tuhdimpaa annosta.
Että Turusen vatsa edes sen jaffan kestää, on ilmeisesti Namikan kantaviin voimiin kuuluvan Andre Foremanin ansiota.
– Foreman lupasi toisen finaalin jälkeen, että voitto tulee suoraan kolmessa pelissä, sanoo Turunen.
Huolehtivainen Foreman oli arvellut, että Turusen terveys ei kestäisi finaalisarjan pitkittämistä.
Vatsahaavan ohella Turusella oli ennen koripalloliigan finaalipelejä muitakin stressin oireita. Kaksi viikkoa aiemmin mies piipahti keskussairaalassa. Sydämen rytmit pistettiin sähköisesti kohdalleen.
TURUSEN SYDÄN on sykkinyt koripalloilun ja Namikan eli Lappeenrannan NMKY:n menestyksen tahtiin jo kolmisenkymmentä vuotta. Siitä lähtien, kun pikku-Mika liittyi seuraan, alkoi pelata koripalloa ja tehdä talkootyötä.
Koripalloilijana Turunen oli takamies.
– Kovin kummoinen pelaaja en ollut, hyökkäsin mutta en puolustanut.
Kirjaimet NMKY itse asiassa merkitsevät Turuselle enemmän kuin koripallo. NMKY oli alkuaan aivan aikuisten oikeasti Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys. Yhdistyksen päämäärät ovat Turuselle edelleen tärkeät:
– Kun noustiin liigaan, alkoivat olutfirmat soitella, että saisivat tulla Urheilutalolle myymään kaljaa. Sanoin, että sinä päivänä kun hanat avautuvat, Mika Turunen lähtee. Ja se sana pätee yhä edelleen.
Joukkueessa on muitakin absolutisteja kuin jo mainittu Andrei Foreman.
– Ja hyvä on, että on. Meillä ei kukaan tule tuputtamaan alkoholia kaverille, joka sitä ei halua.
REILUT 20 VUOTTA elämästään Turunen on ollut Namikassa päätoimisesti valmentajana tai jossain muussa johtavassa roolissa. On väliin lähtenyt ovet paukkuen, mutta seuraavassa hetkessä löytänyt taas itsensä Namikasta.
Lapsesta asti hän on palannut ja tehnyt töitä seuransa hyväksi.
– Kymmenvuotiaana aloitin, jaoin Seurakuntatervehdyksiä ja pelasin koripalloa. Heikki Kaarnalle kiitos siitä, että hän opetti, mitä on talkootyö. Olen iloinen, että Heikki istui katsomossa, kun voitimme mestaruuden. Se voitto oli palkinto Heikille ja hänen tavalleen toimia nuorten hyväksi. Moni nykyään kun haluaa tulla mukaan, ensiksi kysyy, mitä itse saa rahapalkkaa.
– Olen Namikassa tehnyt kaikkea, pelannut, valmentanut, kerännyt rahaa, kantanut tuoleja, tyhjentänyt roskiksia. Talkoilla.
– Unettomina öinä olen miettinyt, onko tässä mitään järkeä. Golf olisi tähän verrattuna halpa harrastus…
Paljon on mennyt, terveyttä ja omaa rahaa.
Olihan se melkoinen tapaus sekin kun Namika nousi viisi vuotta sitten liigaan. Ennen karsintapelien alkua Turusen niskanikamassa ripsahti. Oikea puoli halvaantui.
– No niska leikattiin ja kolmen päivän päästä puhuin lääkäreiltä luvan lähteä harjoituksiin.
Namika nousi, vaikka valmentajalla oli niskatuki.
Onneksi oli myös joukkueen tuki, kuten oli tänäkin kautena.
SUOMEN MESTARUUDEN voittamisesta oli keskiviikkona kulunut jo neljä päivää. Vieläkään Mika Turunen ei juuri hymyile. Viime sunnuntain kansanjuhlassakin Turusen sanottiin vain mököttäneen.
Vielä 20 vuotta sitten Turunen jopa nauroi, valokuvassakin. Etelä-Saimaan arkistosta löytyy kuva, jossa Namikan valmentajan, silloin vasta 20-vuotiaan Mika Turusen suupielet ulottuvat korviin.
Matthew Williams, 201, käy pizzaltaan katsomassa kuvaa, nauraa ääneen ja saa Turusenkin hieman iloisemmaksi. Mutta vain hieman.
Mikä mättää? Miksi avoimen oloisesta, innokkaasta nuoresta valmentaja-aloittelijasta on tullut julkisuudessa mököttävä huippuvalmentaja?
– Olen päättänyt, ettei kenenkään tarvitse tietää, mitä päässä höyryää. Näytän sitten vain läheisille…
Kotona Taipalsaaren Karhunpäässä on rauha, miettiä, itkeäkin. Katsella viikosta viikkoon iltaisin ja öisin videolta edellinen peli, kuuteen, kahdeksaan kertaan.
– Kiitoksia vaan kotiin. Ei siinä vieressäkään varmaan paljon voinut nukkua…
KOVIN PALJON ei tarvitse kaivaa, kun löytää vastauksen Turusen kasvoilla viipyvään alakuloon.
Valmentaja Turusen kunnialle käy se ylenmääräinen väheksyminen, jota hänen valmennustaitojaan kohtaan on vuosien mittaan osoitettu, niin kotikaupungissa kuin sen ulkopuolellakin.
Miehellä on sentään 20 vuoden valmentajakokemus, mies on sentään liigan huippuvalmentajakurssit käynyt, mies on taitavasti osannut hankkia joukkueeseen toisiaan täydentävän ja arvostavan huippupelaajien ryhmän, jossa penkkimieskin tuntee olevansa arvostettu joukkueen osa. Mies on sentään koonnut ympärilleen avustajat, jotka pitävät joukkueen jalat, kädet, lihakset kunnossa.
Ja siitä huolimatta, nyt viimeksikin, tänä mestaruusvuotena vielä. Yksin Helsingin Sanomissa arvostettu koripalloilija uskoi, että Namikan (siis Mika Turusen) taktinen osaaminen ei pudotuspeleissä riitä. Että vaikka ostojoukkue onkin hyvä, ei siitä tiukan paikan tullen ole mestariksi, koska…
– Vaikka olen huono itse, olen sentään mielestäni pystynyt kokoamaan ympärilleni ammattilaisia, ihmisinä ja pelaajina joukkueeseen sopivia. Nautin, että joku Pasi Riihelä näytti arvostelijoille, jotka ovat olleet sitä mieltä, ettei Pasin pää kestä finaaleissa.
TULEVAISUUDESTA Turunen ei suostu sanomaan mitään, sopimusta yhteisestä Namika-jatkosta ei ole. Seuran luulisi pitävän kynsin hampain kiinni miehestä, joka omasta pussistaan tarjoaa joukkueelle nuo alussa mainitut pizzatkin.
Iso osa pelaajista on jo päättänyt jatkaa Namikassa: Turusen ulkomailta löytämät Pasi Riihelä ja Jussi Kumpulainen, Foreman, Timo Riihelä…
– Ensi viikolla tiedän, mitä teen. Juttelen muutaman pelaajan kanssa. Ehkä jatkan Namikassa, ehkä menen ulkomaille, ehkä muualle Suomeen. Kyselyitä on tullut. Ehkä lopetan tällä tasolla kokonaan, siirryn Turo Puittisen kakkosmieheksi valmentamaan minipoikia.
Niissä pojissa pelaa Turusen oma Teemu-poika, saman ikäisenä kuin isä aikoinaan aloittaessaan Namika-elämänsä.
Kuvatekstit
Uskokaa tai älkää, tämän miehen valmentama joukkue voitti reilu viikko sitten koripalloilun Suomen mestaruuden.
Nuori valmentaja Mika Turunen on iloissaan keväällä 1985. Namika-lehti on ilmestynyt, seura saa taas hieman rahaa toimintaansa.
ES-ARKISTO/REIJO SUIKKI
KAROLIINA PAATOS