IRMELI OJALAINEN
IMATRA. Rajaan liittyvät tragiikka, huumori, lämpö ja ilo. Tätä mieltä ovat Ari Matikainen ja Markku Heikkinen. He ovat halunneet hävittää
Zavtra-dokumentillaan rajaan liittyvää mystiikkaa.
Monelta imatralaiselta rajaan liittyvä mystiikka on hävinnyt aikapäiviä sitten. Dokumentin tekijöitäkin ensimmäisessä ylityksessä jännitti.
Jatkossa kaikki arkipäiväistyi.
Imatran ja Svetogorskin ihmisten kanssakäyminen saa uusia muotoja. Dokumentin ensiesitys kaksoiskaupunkipäivänä lauantaina toi parinsadan
imatralaisen nähtäväksi tavallisten ihmisten arjen.
Dokumentin teosta saati rahoittamisesta Imatra ei pääse pullistelemaan, kaupunginjohtaja Tauno Moilanen myönsi.
Seuraaviin Imatralta rahaa ei edes kysytä. Dokumentti nähdään kesäkuun puolivälissä Lappeenrannassa ja Krakovassakin päästään pian ihastelemaan Imatran ja Svetogorskin maisemia.
ARLETTA JA TATU Korhonen ja Senja Kakkonen ovat Zavtra huominen -dokumentin päätähdet.
Kaksoiskaupunkielämän asiantuntijapariskunta istui katsomossa hymyssä suin. Palaute on ollut hyvää.
Kyösti Kauppilan mielestä dokumentti oli jollain tavalla sekava, se ei
avautunut. Hän arveli, että Imatralla ja itärajalla sitä ymmärretään paremmin kuin muualla Suomessa.
Asiaa ja tunnelmaa, sopivassa suhteessa, Liisa Rintamäki kommentoi. Häntä vaateavustusten kuljettajien iso osuus askarrutti. Ettei sitä nyt vain pidettäisi propagandana.
Mie tykkäsin. Olen käynyt paljon Venäjällä ja opettelin kieltäkin. Nyt se on unohtunut kun käyn harvemmin, Tuula Mikkonen kertoi.
Kielimuuri on korkein muuri. Rakennetaan epäluuloja kun ei ymmärretä toisiamme, hän mietti.
JÄRJESTYKSESSÄÄN kolmannen kaksoiskaupunkipäivän uusi idea oli kuskata kampaajia Imatralle töihin.
Imatralaiskampaajien ei kannata pelästyä. Jos muutama käykin itänaapurissa hoidattamassa hiuksiaan, sikäläinen kauneussalonkiyrittäjä Eimar Lilleaed ei Imatralle putiikkiaan pistäisi. Hän arvelee, ettei asiakkaita riittäisi.
Suomalaiset eivät halua pistää rahaa kauneuden hoitoon venäläisnaisten tapaan. Venäläiset haluavat olla kaikkein kauneimpia, Lilleaed sanoo.
AMMATTIKOULUN parturi-kampaamossa riitti asiakkaita. Lehtori Markku Mylläriseltä loppuivat ajat puolessa tunnissa.
Kun tekijöitä oli hieman odotettua vähemmän, kiirehän tuli. Nyt joku pasteeraa uudessa kampauksessa, toisilla on esittää koristellut tekokynnet tai uusi väri hiuksissaan.
Anita Högbacka sai hiuksiinsa uutta väriä ja leikkauksen. Olisi halunnut raidatkin, mutta aika ei riittänyt. Hän ei jännittänyt Nastja Krasnovan
käsittelyä, sillä venäläiskampaajien työskentely on jo tuttua.
LEIPÄ TEKI kauppansa. Nelli Vidman tarjosi leipomo Hlebozavodin tuomia maistiaisia kulttuurikeskuksessa. Kaupallinen johtaja Boris Ivanovits Blinov kertoi yrityksen työllistävän sata henkeä. Erilaisia tuotteita on 106.
Svetogorsk on hyvin kansainvälinen ja siksi olemme ryhtyneet valmistamaan eri kansallisuuksien nimikkotuotteita, Blinov kertoi.
Leipomo suunnittelee omaa kauppaa parantaakseen asiakaspalvelua. Svetogorskilaisten suosikki on tumma ruokaleipä. Siitähän suomalaisetkin
tykkäävät.
Kuvateksti
Parturi-kampaamossa oli tyytyväisiä asiakkaita. Nastja Krasnova käsitteli Anita Högbackan hiukset. Yrittäjä Eimar Lilleaed tulkkasi ja lehtori Markku Myllärinen opasti.
PEKKA HÖLKKI