Venäjän vesillä veneilevän kärsivällisyys palkitaan

Veneilijän rajamuodollisuuksiin kuluu aikaa. Laatokka avautuu huviveneille vain erityisluvin. Saimaan kanava ja Pietari ovat ”helppoja” kohteita.

TIINA PASANEN

LAPPEENRANTA. Pienet alukset pääsevät tänä kesänä liikkumaan Saimaan

kanavalla entiseen tapaan.

– Venäläisten viranomaisten mukaan huviveneliikenteen määräykset ja maksut

eivät muutu viime kesästä, kertoo toimistopäällikkö Ossi Häärä Saimaan

kanavan hoitokunnasta.

Hetken mietittyään hän lisää.

– Ainakaan toistaiseksi.

Mahdollinen uusi navigaatiomaksu koskee vain rahtialuksia. Maksun

voimaantulosta ei ole toistaiseksi tietoa.

SUOMALAISIA VENEILIJÖITÄ kismittäneestä luotsipakosta luovuttiin jo toissa

kesänä. Käytäntö on silti takellellut. Venäjän rajaviranomaisten

puhelinnumeroissa on ”palvellut” usein vain vastausautomaatti tai

ainoastaan venäjää puhuva viranomainen.

Häärä suositteleekin, että veneilijät käyttäisivät venäläisen agentin

palveluita. Se säästää aikaa ja vaivaa.

– Inflotin agenttipalvelu maksaa kymmenen dollaria. Summa maksetaan

kanavamaksun yhteydessä Mälkiässä, Häärä kertoo.

Suomen valtio perii 16,80 euroa kanavamaksua, joten yhteen suuntaan maksuja

kertyy siten runsaat 25 euroa.

Venäläiset tulliviranomaiset tekevät tarkastuksensa Pällin sululla kuten

viime kesänäkin.

MATKAKOHTEISTA HANKALIN on Laatokka. Sinne huviveneilijä tarvitsee yhä

erityisluvat useilta viranomaisilta. Matkaa suunnitteleva voi varautua yli

vuoden odotukseen.

– Laatokka on veneilijöiltä suljettu alue, siksi aikaa kuluu paljon, sanoo

kokenut matkapurjehtija Veijo Parviainen Suomen purjehtijaliitosta.

Parviainen johtaa Kotka sailing -purjehduskoulua, joka muun muassa

kouluttaa ja järjestää yhteispurjehduksia itäisellä Suomenlahdella. Hän on

ollut myös mukana laatimassa ohjeita venematkailuun Suomesta Venäjälle.

Pietariin pääsee veneellä jo melko sujuvasti.

– Passi, viisumi ja ajoissa ilmoitukset rajaviranomaisille, Parviainen

tiivistää muistilistan.

Suurkaupungin satamamaksut ovat Suomen tasoa, 12–15 euroa vuorokausi.

Parviaisen mukaan laadussakaan ei ole enää valittamista.

– Parhain yksityinen satama on varustukseltaan parempi kuin yksikään Suomen

satamista, hän huomauttaa.

PENDELÖINTIIN SAA varautua, jos haluaa nousta maihin Pietarin edustalla

sijaitsevassa Kronstadtin saaressa. Linnoitussaari on ulkomaalaiselle yhä

kimurantti kohde, sillä maihin on lupa nousta vasta kun raja- ja

tullimuodollisuudet on tehty. Pulmana on se, ettei Venäjän tullilla ole

lainkaan tarkastuspistettä Kronstadtissa.

Tullin tarkastuspiste sijait-

see Pietarissa, jonne on noin neljän tunnin purjehdusmat-

ka. Venäläiseen viranomaislogiikkaan on syytä suhtautua kärsivällisesti,

sillä vasta tämän edestakaisen matkan jälkeen voi jalkautua Kronstadtiin.

– Kronstadtiin kannattaa tutustua mieluummin maanteitse, Parviainen opastaakin.

Hän muistuttaa, että Venäjällä tulli- ja rajavartiolaitos

pitävät tiukasti kiinni omista tonteistaan. Siksi viranomaisten yhteispeli

suju samalla tavoin kuin Suomessa.

– Rajamuodollisuuksiin kannattaa varata aina reilusti aikaa.

Kärsivällisyyttäkin tarvitaan.

MATKA SUJUU joustavammin, jos liikkeellä on useamman veneen seurue. Tällöin

viranomaisten kanssa voi sopia erityisjärjestelyistä ja tilata esimerkiksi

tullin palvelut etukäteen Kronstadtiin.

Veneilijän matkaohjeet löytyvät Kotkan pursiseuran verkkosivuilta,

www.kotkanpursiseura.fi.

Vinkkejä Venäjälle

Suosi ryhmämatkoja, sillä Venäjän viranomaiset palvelevat useamman veneen

seuruetta joustavammin.

Venäjän tulli- ja rajaviranomaisten kielitaito on vähäistä, mikä voi

aiheuttaa viivästystä ja väärinkäsityksiä. Matkassa on syytä olla joku,

joka osaa englantia hyvin.

Vapaaehtoista meripelastusta ei tunneta Venäjällä, siksi vene on syytä

varustaa hyvin.

Venäjän-matkailu ei ole hätähousuille. Matkanteko vaatii pitkää pinnaa.

Neuvot ovat Veijo Parviaiselta.

Kirjoittaja:
Tiina Pasanen