MATTI SAARELA
LAPPEENRANTA. Marjo Riihelän Karjalan Kulta Käkönen on vielä
muuttopuuhissa. Se kukkuu toistaiseksi ketarat pystyssä teknillisen
yliopiston hitsauslaboratorion lattialla. Aivan pian lähes uusi metriä
pitkä käki kuitenkin lähtee Vilnaan, jossa se pystytetään Joensuun ja
Vilnan kaupunkien ystävyyden merkiksi.
Käki on Karjalan lintu. Teos on myös vähän hassu. Toivon, että se
herättää hilpeyttä katsojissa. Myös se on karjalaisuutta. Me olemme iloisia
ihmisiä me karjalaiset, Riihelä kuvaa teostaan.
Kilpailun sääntöjen mukaan teoksen tulee kuvata myös ystävyyttä.
Teoksessa käytetyt kivet ovat paitsi tämän linnun munia myös ystävyyden
symboleja. Kivi on hyvin kestävää kuten aito ystävyyskin, hän jatkaa.
RIIHELÄ opiskelee Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa teollista
muotoilua. Hänen Joensuun ystäväkaupungille suunnittelemansa veistos on
kuitenkin eteläkarjalaista kiveä ja täyttä terästä. Myös Marjo itse on
eteläkarjalaista luomua samoin kuin tiimi, jonka hän kokosi toteuttamaan
veistoshankettaan.
Kivet on hankittu Savitaipaleelta ja ruostumattomat terästangot
taivutettiin muotoonsa Rämö Oy:n tehtaalla Imatralla, Riihelä kertoo.
Lujuuslaskelmat laski Lappeenrannan teknillisen yliopiston tutkija Jaakko
Kokkonen ja teoksen kokosi yliopiston hitsauslaboratorion tiloissa
laboratoriomestari Harri Rötkö.
LINTU on lähes kuusi metriä pitkä nokasta pyrstöön ja pystytettynä veistos
kohoaa reilusti yli kolmen metrin korkeuteen.
Suunnitteluvaiheessa epäiltiin, etteivät materiaalit kestä sen painoa.
Kokkonen teki minulle siitä lujuuslaskelmat ja osoitti, että se voidaan
toteuttaa, Riihelä kertoo.
Veistoksen vaativat hitsaustyöt teki Rötkö
Mie olen ollut tässä sellaisena työrukkasena. Olen kasaillut tätä ja
valmistellut teosta lähetyskuntoon, hän sanoo omasta osuudestaan.
Rötkön mukaan veistoksen hitsaamiseen ei ole liittynyt muuta erityistä kuin
mittakaava. Projekti on saatu mahtumaan juuri ja juuri hitsauslaboratorion
tiloihin.
RIIHELÄ tunnustaa, että täysimittaisen veistoksen lopullinen muoto löytyi
vasta yrityksen ja erehdysten kautta, ja tässä työssä Rönkön apu on ollut
korvaamatonta.
Kivien lopullinen koko ja järjestys löytyi tällä laboratoriossa
kokeilemalla, Riihelä kertoo.
Kivet ovat veistoksen keskellä kuin helmet helmitaulussa, eivätkä ne ole
aivan pieniä. Riihelä arvelee, että suurin veistoksen lohkareista painaa
noin 400 kiloa.
Aluksi näytti kuitenkin siltä, että veistoksen kokonaispaino nousisi jopa
5 000 kiloon, hän kertoo.
Kivet on kerätty Savitaipaleelta ja siellä niihin on myös porattu myös
reikä pujottamista varten. Valmiina veistos seisoo kahden 80 millin
tankoteräksestä tehdyn jalan päällä.
Veistoksen runko on taivutettu pääasiassa 50 millin tankoteräksestä.
Jalkojen ja rungon liitoskohdassa on kuitenkin käytetty samaa 80 millin
terästankoa kuin jalusta riittävän lujuuden saavuttamiseksi.
PROJEKTI alkoi viime syksynä suunnittelukilpailusta, johon Riihelä osallistui.
Liettuan ystävät ry ja Joensuun kaupunki etsivät kilpailun avulla lahjaa
Vilnalle, joka on Joensuun ystävyyskaupunki.
Minä tulin kilpailussa toiseksi. Vilnassa teoksen sijoituspaikka
kuitenkin vaihtui, ja he halusivat toteuttaa tämän minun suunnitelmani,
Riihelä kertoo.
Riihelä on saanut itse toimia myös veistosprojektinsa tuottajana. Vastuuta
24-vuotiaalle opiskelijalle on annettu painavalla kädellä. Hankkeen
kustannusarvio on 26 000 euroa.
Aika lailla tässä on laitettu vastuuta opiskelijalle, mutta hyvin tämä
kaikki on mennyt, hän sanoo.
Kuvateksti
Marjo Riihelä pitää sylissään Vilnaan lähipäivinä lähtevän veistoksen
pienoismallia. Vielä maanantaina täysimittainen veistos oli työn alla ja
ylösalaisin yliopiston hitsauslaboratoriossa.
SEPPO RAUTIOVAARA