PETTERI VÄRTÖ
ANTTI TIAINEN vaihtaa tottuneesti säkin toiseen. Viljan siilosta jyvänä
käynnistynyt matka päätyy ensin jauhona myllärin käsien väliin ja sitten
leipomoihin ja muille asiakkaille, ettei huomaakaan. Isoisän oppipoikana
vuonna 1966 alkanut työrupeama on siivilöinyt miehestä oteakanat.
Työ käy kuin eräänäkin heinäkuuna myllyn lattialla tanssittu häävalssi tai
muiden kesäremonttien aikuiset muut tanssit. Uranmittaisen työssäoppimisen
ohella jauhatusta sujuvoittaa mylläyksen säilyminen piirteiltään pitkälti
samana. Kerran myllyyn keksittyä ei ole tarvinnut alituiseen päivittää.
Koneiden toimintaperiaate on täsmälleen sama kuin silloin, kun aloitin
tämän työn. Säkkien käsillä tapahtuneen kiinniompelun tekee nykyisin tosin
ompelukone.
MYLLÄRIKSI Antti Tiaisen nimike vaihtui vuonna 1990, jolloin mylly siirtyi
kokonaan hänelle ja vaimolle. Nimellisten muutosten lisäksi työnkuvassa on
tapahtunut muutakin elämistä.
Jauhettavien tuotteiden määrä on lisääntynyt. Neljästä viljalajista
tehdään nykyisin 18 erilaista sorttia: jauhoja, leseitä, ryynejä ja jonkin
verran rehuakin.
Viljelijöiltä tulevat jyvät ovat aiempaa kuivempia, joten ne kostutetaan
nykyisin valmentimella sekä jauhatuksen helpottamiseksi että laadun
parantamiseksi.
Jyvät Tiaiselle tulevat tuttujen sopimusviljelijöiden tutuilta
kasvupaikoilta Lappeenrannan alueelta. Lähiruuasta puhuminen ei sinällään
ole silti näkynyt myllyn toiminnassa.
Uudet asiakkaat ilmaantuvat vanhojen kertoessa kokemuksiaan eteenpäin.
JAUHAMISEN ohella myllyn toimenkuvaan kuuluu lajittelu. Antti Tiaisen
työuran aikana jyvien lisäksi on lajiteltu myllyjä. Isot ovat kasvaneet
kuin geenimanipuloituna, pienet kuolleet pääosin pois.
Etelä-Karjalassa pieniä myllyjä on enää yhden käden sormille. Niiden
viljasiiloihin kätkeytyvät elinkonstit on yksinkertaisuudessaan helppo
luetella.
Pienten myllyjen valtit isojen ikeessä ovat kotimaisuus, lisäaineettomuus
ja tuoreus.
Pienet toimijat myös verkottuvat keskenään, sillä esimerkiksi isojen
myllyjen jauhatustapa ei sovi kaikille pikkuleipomoille.
Alkutuotantoketjusta löytyy eväitä muuhunkin yhteiskunnalliseen elämiseen.
Kuvateksti
Harva tietää, että Lappeenrannan Tapavainolassa on mylly, mutta mylläri Antti Tiaiselle alun perin vuonna 1928 perustettu mylly on jauhanut elantoa kohta 40 vuotta.
PEKKA HÖLKKI