LIISA KUKKOLA
IMATRA. Kun on kokemusta näyttelijäntyöstä yhden kesäteatterin verran,
tutisevat polvet jonkin verran astuessa ammattiteatterin ovesta sisään
näytelmän päähenkilöksi. Siinä ei Lola Wallinkoskea (s. Odusoga) auttanut
edes kansainvälisiltä areenoilta saatu esiintymiskokemus.
Aluksi pelkäsin kohdata ohjaajaa, kun en tiennyt, onko se kuinka tiukka
ja huutaako se. Saku Heinonen osoittautui onneksi leppoisaksi kaveriksi.
Muiden näyttelijöiden tapaaminen oli myös aluksi vaikeaa. Pohdin, miten
he ottavat vastaan ihmisen, joka pölähtää heidän työpaikalleen eikä
kuitenkaan ole ammatillisesti heidän kanssa vertailukelpoinen ja silti
kaikki toimittajat haluavat haastatella juuri tätä tyyppiä, Lola
Wallinkoski sanoo.
Vähän auttoi se että Imatralla olisi tuttu kanssanäyttelijä: Sari Anria.
Hänen kanssaan Lola esiintyi näytelmässä Linjat kuumina Lappajärvellä
Halkosaaren kesäteatterissa vuonna 2003. Samasta paikasta oli tutuksi
tullut myös Antti Vartiala, joka ei empinyt pyytää Lolaa Imatralle
näyttelemään farssissa Älä pukeudu päivälliselle.
Meniköhän siihen pari minuuttia kun suostuin tulemaan Imatralle. Sanoin
heti että joo, vaikka sen jälkeen vielä keskustelin asiasta mieheni kanssa,
Lola kertoo.
HÄÄMATKASTA LOLA ehti toipua pari päivää, kun edessä oli muutto Imatralle.
Viikot hän on asunut yksikseen ja viikonlopuksi kulkenut Turkuun perheensä
luokse.
Tyttäreni oli täällä äitini kanssa pari viikkoa ja tulee uudestaan, kun
näytökset alkavat. Mies tulee myös silloin käymään.
Lola manailee, että kumpikin paikka, jossa hän on ollut näyttelemässä on
vähintään neljän tunnin ajomatkan päässä Turusta. Toisaalta ajaminen on
pienen lapsen äidille harvinaista luksusta eli omaa aikaa. Junassa luksus
kuorruttuu vielä lukemisella, siihen ei muutamaan vuoteen ole ollut
hirveästi aikaa.
MITÄ ENEMMÄN tekee, sitä enemmän oppii pätee Lolan mielestä myös
näyttelemiseen. Hän kuitenkin koko ajan korostaa, että on aivan untuvikko
lavalla eikä hänellä ole minkäänlaisia suunnitelmia näyttelemisen ja
tulevaisuuden suhteen.
Tämä on nyt tämä juttu, enkä tiedä vielä muusta. Teatterikorkeakouluun en
kuitenkaan aio hakea, opiskelu ei kiinnosta tässä vaiheessa kuin tekemisen
kautta. Teen pr-hommia ja juontoja tulevaisuudessa niin kuin tähänkin asti.
Kaikki on kuitenkin avoinna, itse ainakin olen, Lola Wallinkoski kertoo.
TEATTERI IMATRA on Lola Wallinkosken mielestä pieni ja sievä. Ja katsomon
loosit ovat hänen mielestään kuin tehty mukavaa illanviettoa varten.
Älä pukeudu päivälliselle on Lolan mielestä juuri sellaista teatteria, jota
hän itse menisi katsomaan.
Saa jättää aivot narikkaan ja nauraa. Aivan varmasti katsojat tulevat
tästä näytelmästä hyvälle tuulelle.
Ei tällä kokemuksella vielä mitään kovin syvällistä pystyisikään
näyttelemään, vaikka kyllä farssissa omat vaikeutensa on, mutta ainakin
ymmärrän mitä tässä haetaan.
Kuvateksti
Lola Wallinkoskella ei ole harhakäsityksiä omasta näyttelijänurastaan: se
on lyhyt ja käsittää roolit kahdessa farssissa. Ensimmäinen veti
Lappajärven kesäteatterissa yleisöä 12 000 verran, Imatralla lippuja on
ostettu ennakkoon niin paljon, että viikonloppuihin on raivattu tilaa
kahdelle lisänäytökselle.
MARLEENA LIIKKANEN