SAILA KARHU
LAPPEENRANTA. Lappeenrannan kaupunkikuva on hajanainen.
Kaupunkisuunnittelussa on unohdettu, että kaavoitus ja rakentaminen ovat
pitkän ajan kokonaisuuksia, ei hetken mielikuvia tai säästökohteita.
Lappeenrannan rakennusperintöä pohtineen Hovin henki -keskusteluillan henki
oli, että kaupungin rakennusperintö on rikkaus, mutta päätöksentekijät
eivät ole sitä aina oikein oivaltaneet. Päättäjien nenät ovat haistaneet
säästökohteita silloinkin, kun olisi pitänyt aistia asioiden arvokkaammat
aromit.
ILLAN ALUSTAJISTA ensimmäinen, entinen Lappeenrannan kaupunginarkkitehti
Seppo Aho muistutti, että nyt tehtävien päätösten kantavuutta arvioidaan jo
2030 vuoden kuluttua, rakennusperintö ei ole pelkästään vuosisatoja
vanhojen kohteiden arvon tunnustamista.
Nyt pitäisi miettiä erittäin tarkkaan, mitä Lappeenrannan kaupunkikuvalle
tehdään.
Ahon mukaan esteettiset arvot tahtovat tähän maailman aikaan helposti
päättäjiltä unohtua, mutta siihen ei olisi varaa. Esimerkkinä hän mainitsi
Hotelli Saimaan rannan, jonka jatkorakentamisesta olisi pitänyt keskustella
ja päättää vasta nyt kun maisema on vanhojen rakennusten purkamisen jälkeen
todella näkyvissä.
Ahon mielestä Lappeenrannan kaupunkikuva on turhan hajanainen ja epätasainen.
Keskusta näyttää narikalta. Harmoninen kaupunkirakentaminen puuttuu,
siinä on tehty virhe.
AHON MIELESTÄ kaupungissa mennään metsään juuri suunnittelussa. Ahon
näkemystä tuki Lappeenrannan entinen rakennustarkastaja Klaus Pelkonen,
jonka mielestä Lappeenranta ei ole yksinkertaisesti kiinnostunut hyvästä
suunnittelusta.
Illan puheenvuoroissa todettiin yleisesti, että Lappeenrannassa
suunnittelu- ja kaavoitushenkilöstö on vähennetty niin minimiin, että työt
joudutaan usein teettämään ulkopuolisilla suunnittelijoilla. Tästä kärsii
kokonaisuus, yhtenäinen kaupunkisuunnittelu jää torsoksi.
Aho huomautti, ettei Lappeenrannassa sentään kaikki ole pielessä. Vaikka
riman alituksia on tehty, on paljon hyvääkin.
Linnoitus on Suomenlinnan jälkeen Suomen arvokkain kokonaisuus, samoin
Rakuunamäki ja Kanavansuun työväen asuinalue ovat erittäin arvokkaita
kohteita. Ei meidän ole syytä hautautua kokonaan tuhkaan, Aho sanoi.
TOINEN ILLAN alustajista oli hammaslääkäri Jarmo Nieminen, joka on toiminut
muun muassa ympäristö- ja rakennuslautakunnan puheenjohtajana ja on
tunnettu kansalaisaktivismistaan rakennus- ja suojeluasioissa. Nieminen
painotti myös hyvää suunnittelua ja selkeyttä kaupunkirakentamisessa.
Tämän sukupolven olisi hyvä muistaa, että ei meidän tarvitse tehdä
kaikesta kerralla valmista. Jotain voi jättää tuleville polvillekin.
Johonkin voi jättää vähän tyhjää, Nieminen sanoi.
Nieminen muisteli erilaisia kansalaisaktivismin liikkeitä Lappeenrannassa.
Jotain on saatu myös aikaan, vaikka joskus on jouduttu vain pitämään
muistotilaisuuksia menetetyille rakennuksille.
Nyt aletaan tehdä Kuutostietä vähän sillä periaatteella, jota
kansalaisliike aikoinaan vaati moottoritietä vastustaessaan. Tämä köyhän
miehen moottoritien malli saattaa olla käytännössä totta joskus 2020-luvulla.
ETELÄ-KARJALAN kesäyliopiston Lappeenrannan yksikön, korkeakoulujen
seurakuntatyön ja Etelä-Karjala-instituutin järjestämän illan keskustelu
liikkui Laihian osayleiskaavaluonnoksesta Linnoituksen urheilutaloon ja
Pulsan asemalta Pikisaareen. Runsaslukuinen yleisö kyseli myös
kansalaisaktivismin perään. Pikisaaren kaupunginosayhdistyksen
puheenjohtaja Jorma Tyrmi kertoi kokemuksenaan, että
kansalaisvaikuttamisella saa asioita aikaiseksi, kunhan jaksaa olla
aloitteellinen ja takana on asukkaiden tuki.
Illan viimeisen yleisöpuheenvuoron käyttänyt Ulla Rusthollkarhu tiivisti
monen kaupunkilaisen tunnot pyynnöllään päättäjille:
Säästäkää edes jotain vanhasta Lappeenrannasta. Ottakaa rakentamiseen
mukaan tunnetta, mutta säilyttäkää järki.
Kuvateksti
Rakuunamäki on yksi Lappeenrannan rakennusperinnön arvokkaista helmistä. Se
avautui kaupunkilaisten käyttöön varuskunnan jäljiltä vasta melko hiljattain.
MARLEENA LIIKKANEN