Leena Tikkanen ei kaihda taiteessa käsityötäkään

LIISA KUKKOLAIMATRA. Käsityö, taide, taideteollisuus eivät ole imatralaisell

LIISA KUKKOLA

IMATRA. Käsityö, taide, taideteollisuus eivät ole imatralaiselle

taiteilijalle Leena Tikkaselle toisensa poissulkevia asioita.

– Näissä kaikissahan on kyse saman asian eri puolista. En tykkää vetää

tiukkoja rajoja niiden välille vaan tehdä kaikkea monipuolisesti ja osata

erilaisia asioita, Leena Tikkanen sanoo.

Seitsemän vuotta Imatralla asunut, alunperin kiuruveteläinen Leena Tikkanen

ei lopettanut kirjansitomistakaan valmistuttuaan Imatran kuvataidekoulusta

vuonna 2002. Hänen taiteensa aiheet, muoto tai materiat saattavat olla

kotoisin käsityöstä tai toisinpäin, kaikki täydentävät kauniilla tavalla

toisiaan.

– Olen opettanut lasten käsityökoulussa ja oppinut lapsilta paljon

ennakkoluulottomasta materiaalien käytöstä. Lapsillahan ei ole vielä tietoa

ja käsitystä esimerkiksi siitä, mitkä materiaalit ovat arvokkaita ja mitkä

eivät, Leena Tikkanen sanoo.

IMATRAN taidemuseon Käytävägalleriassa on lokakuun ajan esillä Leena

Tikkasen töitä. Opetustyön takia näyttelyt ovat viime vuosina jäänet

vähiin, mutta toisaalta Imatran näyttely on tänä syksynä jo toinen ja

seuraavan, Lapinlahden näyttelyn työt odottavat jo työstämistään.

– Käytän paljon kierrätysideaa töissäni. Imatralla on esillä mm. löytämiäni

muovipohjaisia karttoja, joiden päälle olen maalannut akryylimaalilla.

Eksyn aina silloin tällöin vieläkin Imatralla, tämä työ on minun tapani

hahmottaa kaupungin omalaatuisuutta, Leena Tikkanen sanoo.

Tikkanen ei pelkää käyttää sanoja taiteessaan. Nimeämisen lisäksi sanat

ovat osa hänen monia töitään, ne saattavat jopa saada ideansa sanasta, joka

tuntuu kiehtovalta. Sanoja löytyy myös Imatran taidemuseon näyttelystä,

Armeija-nimisestä teoksesta, jonka Leena Tikkanen on rakentanut

kierrätyskirjantuista.

– Olen permanenttitussilla piirtänyt jonkun perheenjäsenen tai ystävän

toiselle puolelle ja toiselle puolelle olen kirjoittanut jonkun lauseen tai

sanonnan, joka on tälle ihmiselle tyypillinen, Leena Tikkanen kertoo.

– Lapinlahdelle haluaisin tehdä jopa veistoksia ja grafiikkaa, jota ei

laiteta seinälle vaan vaikkapa koottaisiin lattialle tai pöydälle. Ideoita

on paljon, saa nyt nähdä, mitä ehdin niistä toteuttamaan.

Kuvateksti

Leena Tikkanen on huomannut, että aina teoksista ei tule sellaisia kuin on

ajatellut ja että teosta ei kannata väkisin tehdä loppuun. Ne valmistuvat

kun niiden aika on.

HANNU OJALA

Kirjoittaja:
Liisa Kukkola