HELINÄ LEMINEN
PARIKKALA. Uukuniemen koulu viettää parhaillaan perinneviikkoa. Tänään
lapset tulevat kouluun vanhan ajan tamineissa. Mustepullo odottaa
kirjoittajia. Ruoaksi on luvassa läskisoosia ja perunoita.
Käytännön syistä ei lasten tarvitse tuoda maitopulloa kotoa repussaan.
Voileivät he tuovat, paperiin käärittyinä.
Kouluruokailu nousee kuluvalla perinneviikolla vahvasti puheeksi, sillä
Parikkalan kunta suunnittelee ruokahuollon keskittämistä. Aikeissa on
kuljettaa ruoka Saaren palvelutalolta Saaren ja Uukuniemen kouluille.
KEITTÄJÄ Kirsti Kaijasta harmittaa, vaikka hän ei halua ottaa julkisesti
kantaa. Omaa työpaikkaansa hän ei varsinkaan puolustele. Jäljellä on enää
lyhyt palvelus, kunnes eläkepäivät koittavat.
Nykyisestä työstään hän kertoo mielellään. Siihen on vuosikymmenten
perinteet. Tällä kertaa ruokakuntaan kuuluu 38 oppilasta ja koulun
henkilökunta, yhteensä 44 syöjää.
Teen tavallisia kotiruokia ja paistan vaaleaa leipää ja sämpylöitä.
Välipalaksi teen pannareita, kiisseleitä, vispipuuroa, mustikkarahaa, hän
luettelee ensiksi mieleen tulevaa.
KAIJANEN ihmettelee, miten mielellään lapset syövät kirjolohikeittoa.
Kattilan pohja vain vilkkaa. Nämä lapset ovat oppineet syömään kalaa kotona.
Tämän päiväisen läskisoosin tarvikkeet olivat jo eilen koululla varastossa.
Aika laihaa lihaa tuli. Mitenkähän se tirisee pannulla, keittäjä mietti.
Lapsia sianliha tuskin oudoksuttaa.
TIISTAINA koulun ovet olivat avoinna kyläläisille, jotka halusivat tulla
katselemaan vanhoja kuvien näyttelyä ja tutustumaan nykyiseen koulunpitoon.
Anne Tiittaa kiinnostivat molemmat aiheet.
Vanhoista luokkakuvissa poseerasi Tiitan mies. Tuoreessa muistissa olivat
nyt aikuisten tyttären ja pojan koulukuvat. Monia uukuniemeläisiä piti
arvuutella Kaijaselta. Tämä muisti, koska oli heitä aikoinaan evästänyt.
ÄITIYSLOMALLA oleva opettaja Anne Kaksonen piipahti myös tiistaina
työmaallaan. Kutsu oli tullut sekä perinneviikon kunniaksi että vauvaa
näyttämään. Toive toteutui, kun Kaksonen tuli Topias-vauvan ja 3-vuotiaan
Kasperin kanssa.
Tämä on idyllinen pieni koulu maailman kauneimmalla paikalla, Kaksonen
kuvasi.
Häntä ei haittaa, vaikka työmatkaa on kotoa Kiteeltä 53 km yhteen suuntaan.
Se on sopiva rauhoittumisaika aamuin illoin.
Kaksonen opetti ennen äitiyslomaansa esikoululaisia ja 1. ja 2. luokkaa.
Hän myöntää yhdistelmän olevan haastava, mutta sanoo homman toimivan
sopivilla menetelmillä ja yhteistyöllä. Isommat oppilaat opettavat pienempiä.
Kun ryhmässä on liki 20 oppilasta, niin saa kouluavustajan. Meillä on näin.
KAKSONEN kehuu kyläyhteisöä. Uukuniemeläiset hellivät kouluaan, ja se näkyy
vanhempainilloissa. Toiset vakinaiset opettajat, Irmeli Tiainen ja Leo
Moller, toteavat, että puhuttelua kummempia rangaistuskeinoja ei lasten
kanssa tarvita. Koululaiset lienevät höristelleet korviaan, kun
perinneviikon alkajaisiksi kuulivat vanhasta kurinpidosta.
1930-luvulla koulua käyneet Erkki Suppola ja Eino M. Repo kertoivat, miten
luunappeja napsahteli ja välillä joutui seisomaan nurkassa kädet ylhäällä.
KAIKKI ENTINEN ei ole nykyisistä Uukuniemen koululaisista eikä opettajista
ihanteellista. Sen sijaan nykyisistä hyvistä asioista olisi vaikea luopua.
Ja miksi pitäisi luopua? Kannattaako se edes, kuuluu kysymys perinneviikolla.
Uukuniemen koululaitos 125-vuotias
Kummunkylässä sijaitseva alakoulu on Parikkalan kunnan pohjoisin kyläkoulu.
Oppilaita 38 ja opettajia 3.
Oppilasmäärä pysyy lähes samana seuraavat seitsemän vuotta.
Kuvateksti
Kolmasluokkalainen Jesse Palmu ei tarvitse opettaja Irmeli Tiaisen apua
päättelytehtävässä, koska neljäsluokkalainen Joonas Asikainen antaa
vinkkejä. Taaempana Anne Tiitta etsii ratkaisua Satu-tyttärensä vierellä.
HELINÄ LEMINEN