ANNE KOKKONEN
VIIME keväänä Kuolimolla käynnistynyt nieriöiden seurantatutkimus antaa
uutta tietoa kalojen liikkeistä. Kesän aikana kerätty aineisto muun muassa
osoittaa nieriän voivan vaeltaa pitkiäkin matkoja.
Riista- ja kalatalouden tutkimuksen yhteydessä Kuolimosta pyydettiin
nuottaamalla ja uistelemalla neljä nieriää, jotka merkittiin ulkoisesti
kiinnitettävillä akustisilla lähettimillä ja päästettiin takaisin järveen.
Tarkoituksena oli selvittää Kuolimon nieriöiden liikkumista,
aktiivisuusaikoja sekä niiden suosimia lämpötiloja.
Seurantaa varten Isoselän keskisyvänteelle nieriän rauhoituspiirin sisälle
asennettiin lähettimien signaaleja automaattisesti tallentavia
seurantalaitteita. Laitteet rekisteröivät muistiyksikköön signaalit 300
metrin säteeltä.
Seurantalaitteiden tietoja on käyty tallentamassa kesä-syyskuussa neljä
kertaa. Samalla kaloja paikannettiin myös käsikäyttöisillä
seurantalaitteilla laajemmalta alueelta, Kuolimon kalastusalueen
puheenjohtaja Pentti Saukkonen kertoo.
HAVAINTOJEN mukaan nieriät viihtyivät vesien lämmettyä yhtä poikkeusta
lukuunottamatta varsin hyvin Isoselän syvännealueella. Nieriöiden
suosikkilämpötila oli 89 astetta, jossa ne saattoivat liikkua aktiivisesti
tai välillä pysähtyä tuntikausiksi aivan paikoilleen.
Yksi nieriä katosi heti toukokuun jälkeen eikä sitä tavoitettu
seurantalaitteilla koko kesänä. Kala ilmeisesti vietti aikaansa joko
Pylkönselällä tai jollakin muulla syvällä selkäalueella ja palasi
Isoselälle syyskuussa. Tapaus osoittaa nieriän voivan vaeltaa pitkiäkin
matkoja.
Yksi radiolähettimellä merkitty nieriä jäi uistelijoiden saaliiksi. Se
vaurioitui pyynnin yhteydessä niin pahoin, ettei sitä voitu palauttaa järveen.
Vielä tänä vuonna aiotaan pyytää lisää tutkimuskaloja uistelemalla ja rysällä.