LIISA KUKKOLA
LAPPEENRANNAN kaupunginteatteriin tulevat esitykset ovat taiteellisen
jaoksen läpikäyneitä. Johtaja, ohjaaja, skenografit, dramaturgi ja kaikki
näyttelijät sekä ehdottavat näytelmiä että keskustelevat jaokseen tuoduista
ehdotuksista. Ja koska kysymys on kunnallisesta laitoksesta, lopullisen
hyväksynnän antaa toimialajohtaja Heikki Timonen.
Teatterinjohtajalla täytyy olla jonkinlainen visio ja ajatuksia siitä,
minkälaisen ohjelmistopolitiikan hän teatterille haluaa. Näistä visioista
taiteellinen jaos voi ja sen pitääkin keskustella. Jaoksessa myös pohditaan
sitä, minkälaisia rooleja kukakin on saanut ja miten työllistyminen
kenties olisi tasapuolisempaa. Sen mukaan valitaan sitten sopivia
näytelmiä, teatterin johtaja Antti Majanlahti sanoo.
Joskus toimin kuitenkin yksinvaltiaana ja päätän näytelmän valinnasta,
oli taiteellinen jaos siitä samaa mieltä tai ei. Esimerkiksi Pasi Lampelan
Hotellin halusin teatteriin ja tein siitä päätöksen.
Repertuaariteatterin on Majanlahden mukaan tarjottava kaikille katsottavaa
myös se vaikuttaa ohjelmistopolitiikkaan.
Samoin kuin aikaisemmat näytelmät. Pitää siis olla musiikkia,
lastenteatteria, kotimaista, ulkolaista, uutta, vanhaa. Mutta esimerkiksi
peräkkäisissä lastennäytelmissä ei kovin mielellään olisi sankarina aina kissa.
Joku saattaa ajatella, että koska Jesus Christ Superstar ei kerännyt
toivotusti yleisöä, seuraava musikaali valittiin sellaiseksi, että
vanhempikin väki tulee sitä katsomaan. Asia ei kuitenkaan ole näin
yksinkertainen, koska teatteri joutuu tekemään valintoja jo hyvissä ajoin.
Mistä rakkaus alkaa valittiin jo paljon ennen kuin Jesus Christuksen
menestyksestä tiedettiin mitään.
TRENDEJÄ TULEE ja trendejä menee eikä Majanlahden mielestä niiden perässä
kannata pomppia epätoivoisesti, koska teatteri on oma taidelajinsa, joka
saa pitää kiinni omista perinteistään.
Ei yleisön pidä tietää etukäteen, mitä ne haluavat ja odottavat eikä
meidän tehtävä ole arvuutella, tykkäävätkö ihmiset kenties tästä vai tästä.
Teatterissa tehdään esityksiä, joita ihmiset tulevat katsomaan, eikä
sivistäminenkään kaiketi vielä aivan pannassa ole, Majanlahti sanoo.
TEATTERI IMATRASSA henkilökuntakokouksissa heitellään ilmaan ehdotuksia
tulevista näytelmistä. Johtaja Antti Vartialan mielestä kiitettävän ahkerasti.
Lopullisen päätöksen esitettävästä näytelmästä tekee teatterin hallitus,
tosin johtajan vahvasti vaikuttamana.
Näytelmää valitessa pitää muistaa henkilökunnan määrä. Meillähän moni
näytelmä tyssää jo siihen, kun niissä on väkeä kuin Vilkkilässä kissoja,
Vartiala sanoo.
Henkilökunnan vähyys on toisaalta myös mahdollisuus tarpeelliseen
vuorovaikutukseen, jota saadaan kun meillä käy vierailijoita. Ei
uiskennella koko ajan samoissa liemissä.
Tietysti pyrimme toteuttamaan toiveita, mutta näytelmällä pitää olla
laaja kontaktipinta, yhden ihmisen mieltymyksillä ei vielä pitkälle
pötkitä. Eikä koskaan voi tietää, mikä menestyy. Samantyyppinen näytelmä
kuin edellisen kauden hitti voi ollakin floppi. Yleisö etsii ja odottaa
uutta, sitä meidän pitäisi pystyä tarjoamaan, Vartiala sanoo.
LAPPEENRANNAN kesäteatteriyhdistyksen valitessa näytelmää vaakakupissa
painavat ainakin seuraavat asiat: Näytelmän pitää olla kotimainen, koska
englantilainen hovikomedia ei sovi suomalaiseen kesämaisemaan, ja joko
kirjailijan, näytelmän, ohjaajan tai päähenkilöä näyttelevän pitää olla
tarpeeksi tunnettu.
Huonoimmat lopputulokset ovat syntyneet silloin, kun näytelmä on
ohjaajalle vähän vastenmielinen, eli myös ohjaajan täytyy pitää
näytelmästä, Kesyn Leila Väisänen kertoo.
Mutta Väisäsen mielestä myös kaikkien muiden tekijöiden täytyy nauttia
tekemisestään, koska se on ainoa palkka koko talven harjoittelusta ja kesän
esityksistä. Näytelmän pitää olla sellainen, että tekijät haluavat sitä tehdä.
Meiltä toivotaan usein kevyttä ja hauskaa, mutta välillä pitää päästä
tekemään myös vähemmän hauskaa kesäteatteria.
Monet ovat toivoneet meidän esittävän Votkaturisteja. Mutta kyllä se on
niin legendaarinen ja aikansa juttu, että tuskin sitä otamme esitettäväksi,
Leila Väisänen tuumaa.
Lailan arveltiin keräävän 9 000 katsojaa, mutta se keräsi 26 000 ja olisi
kerännyt vielä enemmän, jos Minna Pirilä ei olisi jäänyt äitiyslomalle.
Kuvateksti
Lappeenrannan kaupunginteatterin johtaja Antti Majanlahti muistuttaa, ettei
teatterinjohtajilla ole sellaista kristallipalloa, joka kertoisi faktaa,
mitä ihmiset tulevat varmasti katsomaan.
ES-ARKISTO/ARI NAKARI