ETTI KANTOLA
LAJINSA viimeistä norppaa ei nähty sittenkään. Saimaannorpan rauhoittamisesta on kulunut 50 vuotta.
Vuonna 1955 metsästyslakiin kirjattiin hyvin lyhykäinen asetus. Saimaanhylje ja supikoira ovat toistaiseksi rauhoitettuja koko maassa. Alla on presidentti Paasikiven ja ministeri Kalliokosken nimet.
Asetus tuli tarpeeseen, sillä vaino oli jatkunut vuosikymmenet. Puruveden viimeinen viiksiniekka ammuttiin 1947, eikä hyljettä ole vesillä sen koommin nähty. Virallisen vainon aloitti edellisvuosisadan lopussa Suomen kalastusyhdistys, joka lupasi tapporahan. Norpan pääkallosta sai kolme markkaa ja saukosta viisi.
NORPPA kuoli laukauksiin vielä 1980-luvulla. Silloin 150 hylkeellä alkoi kuitenkin parempi aika. Suojelu oli myötätuulessa, ja norpasta kasvoi paitsi symboli, myös ympäristönsuojelun tuotemerkki.
Kolovedestä tuli kansallispuisto ja Katosselkä suojeltiin, vaikka kirvestä tarjottiin sekä suojelijoille että norpille. Hyljetyön veteraani Kaiku Marttinen oppi huomaamaan norpan kasvoilla hymyilevän ilmeen.
Eteläisellä Saimaalla ei käynyt yhtä hyvin kuin Kolovedellä. Kyläniemen saaristosta ei ole tullut kansallispuistoa. Päin vastoin. Alueen moottorikelkkailu vilkastui ja villiintyi.
KUN norpansuojelu alkoi, luontoväki teki töitä vähentääkseen verkkokalastusta ja etenkin metsäyhtiöiden rantarakentamista. Täsmälleen samat ongelmat uhkaavat hyljettä tänäkin vuonna.
Kuuttien yleisin kuolinsyy on verkkoihin hukkuminen. Moni menehtyminen vältettäisiin katiskan käytöllä.
Paikallisia asukkaita ja ammattikalastajia suurempi uhka ovat itsensä luonnonystäviksi mieltävät mökkiläiset, jotka tekevät virheitä tietämättömyyttään. He laskevat verkon keväällä lähiluodolle ja romauttavat pesän talvella moottorikelkalla.
Ympäristönsuojelijoiden mielipiteet jakaantuvat siitä, pitäisikö norppien pesäpaikat paljastaa.
Kaiku Marttinen kannattaa, että paikallisille asukkaille ja mökkiläisille kerrottaisiin lähistöllä syntyneestä kuutista ja kehotettaisiin varomaan.
MARTTISTA huolestuttaa, että asenteet ovat jälleen kiristyneet ja norpan ilme kääntynyt hymyilevästä vakavaksi. Kalastajien osakaskunnat ovat peruneet verkonkäyttörajoituksiaan ja yksittäiset ihmiset vastustaneet suojelua ja lajin palaamista entisille alueille.
Suojelun ongelmia on tutkinut ruokolahtelainen Mika Tonder.
Perusvirhe on antaa määräys ylhäältä ja vedota biodiversiteettiin. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on tärkeää, mutta se on tutkijoiden ja valtaapitävien kieltä eikä kelpaa suojelun perusteeksi paikallisille.
Syntyy vaikutelma, että suojelijat tulevat ja vievät norpan paikallisilta tieteen perusteella.
Tonder on vakuuttunut, etteivät asukkaat halua hävittää norppaa. Kysymys on vallasta ja oikeudenmukaisuudesta. Maaseutua pitää tukea eikä rajoittaa. Vuosisatoja vanhoja tapoja tulisi kunnioittaa, eikä asettaa EU:ta perinteen edelle.
Vaikka suojelua kompensoidaan rahallisesti vähän, suurin isku on henkinen.
NYT norppia on Saimaalla kolmisensataa. Jotta kanta olisi biologisesti turvattu, sen tulisi kasvaa 400 yksilöön parissakymmenessä vuodessa
Aika näyttää, käykö näin, Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiirin puheenjohtaja Pertti Siilahti tuumaa.