Änkilän koulu – välitön ja välittävä

Lakkautusuhan alla olevassa Änkilän koulussa syötiin maanantaina kermakakkua kahvin kanssa. Mustista pilvistä piittaamatta nykyiset ja entiset oppilaat kokoontuivat koulun 90-vuotisjuhliin.

PÄIVI VENTO

RAUTJÄRVI. Änkilän koulun vanhemmat olivat organisoineet adressin Änkilän

koulun puolesta.

Kunnassa tehdään parhaillaan selvitystyötä koulun lopettamisesta syksyllä

2008. Adressin oli allekirjoittanut 200 henkeä, ja sen otti vastaan

kunnanvaltuuston puheenjohtaja Taina Lonka. Muutoin juhlassa muisteltiin ja

elettiin tätä päivää oppilaiden esitysten ja muutaman puheenvuoron

välityksellä.

Eeva Siitonen on oikea henkilö antamaan luonnehdintaa Änkilän koulusta.

Siitosen pirtistä koulussa käy tällä hetkellä neljä lasta, yhteensä perheen

lapsista viisi on ollut Änkilässä ala-asteella.

– Toiminta on avointa puolin ja tosin, se on minusta hienoa ja auttanut

paljon lasten kanssa, Siitonen tarinoi maanantaina koululla, joka oli

tupaten täynnä koulun 90-vuotisjuhliin tullutta väkeä.

– Kun on vilkkaat lapset, pieni koulu on todella parempi vaihtoehto kuin

iso. Täällä tilanteet päivitetään heti ja vaikka päivittäin, jos tarve vaatii.

– Sekin on hienoa, että isommat oppilaat huolehtivat pienemmistä.

Siitosten ja koulun välillä on matkaa vain kivenheitto.

– Koulun kello kuuluu meille pihalle. Koulumatka on niin lyhyt, että

myöhästymisiä tapahtuu, Siitonen hymyili.

SEPPO SAHLA opetti Änkilässä 29 vuotta, eläkkeelle hän jäi

johtavanopettajan virasta vuonna 1999. Sahla laskee nopeasti opettaneensa

noin 400 oppilasta.

– Välittömyys jäi päällimmäiseksi muistoksi, joka vahvistuu aina kun käyn

täällä. Koulun elämä oli vuorovaikutusta välittömien ja vilpittömien

ihmisten kanssa. Täällä oppilaat uskaltavat kysellä ja keskustella asioista.

19-vuotias Antti Joronen aloitti kuusi päivää sitten kouluavustajana

entisessä opinahjossaan.

– Oppilaat ovat ihan innoissaan, kun kouluun tuli toinen mies, Joronen

nauraa. Hän sanoo akkavallan hallitsevan opettajainhuoneessa.

Joronen muistelee sitä, että kaikki oppilaat tunsivat toisensa nimeltä.

Koulussa oli ihan hauskaa, ja siirtyminen yläasteelle jännitti paljon.

– Muista kouluista yläasteelle tuli paljon enemmän jengiä ja heillä oli

valmiiksi enemmän tuttuja.

Pienen koulun miinus tuli esille koulujen välisissä turnauksissa.

– Ehdotimme 5-6 -luokalla Sahlan Sepolle, että järjestetään koulujen

välinen jalkapalloturnaus. Opettaja totesi siihen suoraan, että voittamaan

ei pystytä, kun pelaajia on niin vähän.

KYLÄTOIMIKUNNAN sihteeri Martti Myllys toivoisi koulusta muodostuvan

entistä aktiivisempi kyläkeskus, kun koulutyö siellä päättyy.

– Koululle voitaisiin kehittää kaikenlaista, mutta ei ne asiat

juhlapuheilla etene, vaan konkreettisella toiminnalla.

Myllys ennakoi, että seuraavaksi kylällä saadaan kerätä adressia sen

puolesta, että kunta ei myisi koulua ulkopuolisille.

– Olisiko paikallisilla politiikoilla uskallusta tehdä niin jämäkkä päätös,

että koulua ei myydä, Myllys heittää valtuuston suuntaan.

Juhlassa kuultiin Seppo Sahlan, nykyisen johtavanopettajan Matti

Vehviläisen, entisen opettaja Sirkka Vennon, vanhempien edustajan Marko

Jäppisen, Marja-Liisa Kirvesniemen ja Martti Myllyksen puheenvuorot.

Kuvateksti

Muun muassa Jenna Pirttinen (vas.), Elina Huolman, Tiia Rasimus, Mari

Joronen ja Riina Rautio lauloivat kuorossa.

PÄIVI VENTO

Kirjoittaja:
Päivi Vento