Battlelore ei ole enää mikään lämppäri

Bändi vetää alkuvuodesta ihka oman kiertueen Keski-Euroopassa. Innokkaat fanit puuhaavat esiintymistä Walesiin.

MINNA MÄKINEN

LAPPEENRANTA. Jyri Vahvanen sovittaa lauantai-iltana ravintola Iltatähden

seinään mustaa lakanaa, jossa lukee hopealla Battlelore. Valoja suunnataan.

Piuhat kiemurtelevat stagella. Battlelore heittää kohta keikan.

– Linnoituksen yö oli fiasko. Sähköt menivät poikki ja puolet keikasta jäi

soittamatta. Porukka on toivonut, että tulisimme taas Lappeenrantaan,

Vahvanen kertoo.

Kotikaupungissa soittamista rajoittaa kunnon keikkapaikan puuttuminen. Kun

järjestötalo Alakylästä purettiin, ei ole paikkaa, jossa olisi erillinen

anniskelualue. Silloin alaikäisetkin voisivat tulla kuuntelemaan.

KITARISTI Vahvanen istuu pöytään. Pian seuraan liittyvät laulajat Kaisa

Jouhki ja Tomi Mykkänen sekä kosketinsoittaja-huilisti Maria.

Battleloren Lappeenrannan-keikka päättää neljän keikan minikiertueen Suomessa.

– Loppuvuodeksi tuli keikkoja yllättävän paljon, sanoo Vahvanen.

Tammikuun lopussa bändi tekee pyrähdyksen Keski-Eurooppaan. Saksassa,

Hollannissa ja Belgiassa on viisi-kuusi keikkaa.

– Sinne on mielenkiintoista lähteä, sillä kiertue on ihan meidän omamme.

Aiemmin olemme olleet lämppäribändinä, mutta nyt olemme pääesiintyjä,

Vahvanen kertoo.

Lähiaikoina on tiedossa myös keikka Walesiin, Englantiin. Siihen tuli

aloite innokkailta walesilaisfaneilta.

– Heitä oli viime sunnuntaina Helsingissä katsomassa keikkaa. He olivat

ihan liekeissä. Saimme kuulla olevamme jumalia. Nyt miehet järjestävät

meille keikkaa, paljastaa Vahvanen.

BATTLELOREN kokoonpanoon tulivat alkuvuodesta uusina jäseninä Mykkänen ja

basisti Timo Honkanen.

– Porukkaan tuli heidän myötään uutta virtaa. Olemme hitsautuneet hyvin

yhteen, kehuu Vahvanen.

Honkanen saapuu parahiksi paikalle kuulemaan kehuja. Hänellä on uutisia.

Hän oli joutunut juuri pakettiautolla kolariin. Onneksi selvisi peltivaurioin.

BATTLELOREN edellinen levy Third Age of the Sun ilmestyi viime kesänä. Sen

jälkeenkin on tehty materiaalia, mutta verkkaan.

– Meillä on levyn jälkeen ollut käynnistysongelmia saada homma taas

toimimaan isolla, Vahvanen kertoo.

Alunperin unelmana oli, että neljäs levy ilmestyisi keväällä. Niin se olisi

samalla poikinut keikkoja. Se aikataulu ei onnistu.

Hän arvelee, että voi mennä jopa ensi syksyyn, ennen kuin levyä aletaan tehdä.

Uusia biisejä valmistuu pikku hiljaa. Ne syntyvät nyt uusin metodein.

– Aluksi niitä tein mie ja mie ja Jussi (Rautio), mutta nyt teemme yhä

enemmän yhdessä, Vahvanen kertoo.

Biisit syntyvät pala palalta. Kukin tekee itsenäisesti oman osuutensa.

– Demon päälle demotaan uutta. Biisit kasaantuvat pikku hiljaa, Jouhki sanoo.

VAHVANEN kertoo, että Battlelore löysi edellisellä levyllään tietyn linjan.

Samaa palettia aiotaan käyttää myös jatkossa.

– Otamme jopa vähän takapakkia niin, ettei levystä tule ylituotettua tai

kiillotettua, Vahvanen sanoo.

Jouhki painottaa, että levyn on oltava soundillisesti aito.

Battlelorella on viiden levyn sopimus itävaltalaisen Napalm Recordsin

kanssa. Jäljellä on vielä kaksi levyä yhtiölle.

– Ei voi puhua lämpimistä väleistä levy-yhtiön suuntaan. Kommunikaatio ei

oikein pelaa. Toisaalta meillä on taiteellinen vapaus. Saa olla onnellinen,

kun joku maksaa tekemisen, Vahvanen toteaa.

BATTLELORESSA ei ole havaittavissa monien bändien ongelmaa, leipääntymistä.

Bändin ovat ulkopuoliset kehuneet olevan kuin perhe.

– Meillä on pirun hauskaa keskenämme ja tosi hauskaa lavalla, Maria kertoo.

Hän aikoo vetää illan keikan, vaikka on kuumeessa. Niin tekee myös Jouhki,

vaikka on ”maailman kauheimmassa flunssassa”.

– Meillä ei olisi niin hyvä meininki, jos noita akkoja ei olisi. Niitten

kanssa joutuu aina puhumaan kaikkea, mutta ei tarvitse varoa mitään. Meillä

on sex, drugs and rock´n´roll -meininki – miinus ne kaksi ensimmäistä,

Mykkänen hehkuttaa.

Kuvateksti

Battlelorelaiset jäävät pöytään juttelemaan. Keikkaan on neljä tuntia.

Flunssainen Kaisa Jouhki saa halauksen Tomi Mykkäseltä. Vasemmalla Jyri

Vahvanen, keskellä Timo Honkanen.

PEKKA HÖLKKI

Kirjoittaja:
Minna Mäkinen