ANTTI MUNNUKKA
Yrittäjä-äiti Anu Talka, 39, on onnellinen lappeenrantalainen. Hän istuu
huoneessaan Spede Pasasen Viikinkihoviksi ristimässä hotellissa.
Matkustavaisia ei enää ole, vain työhuonevuokralaisia kuten Talka.
Hän katselee kirjoja pullistelevasta kammiostaan Viljelystalon takapihaa.
Huone on siisti, ei papereita lattialla, hyvä kun pöydälläkään.
Tieto on tallennettu kannettavan tietokoneen litteään mahaan. Talka on kova
puhumaan. Ihmettelee, että Spede on Lemille polkaisemansa Raikulimaan
lisäksi tämmöisen Viikinkihovinkin synnyssä ollut mukana.
Tässä työhuoneessa historiantutkija Anu Talka viime vuodet on enimmäkseen
viettänyt, valtion virastoissa noudatettavan työajan, välillä pitempaankin.
KOTONA TYKISSÄ identtiset kaksospojat ja heidän isosiskonsa ovat pitäneet
huolen siitä, että äiti on ollut aamut, illat kotosalla. Ellei nyt sitten
ole matkannut Viipurin entiseen tai Mikkelin nykyiseen maakunta-arkistoon
ottamaan selvää, mitä E.J. Åkerblom ja kaltaisensa ovat kirjoittaneet
pöytäkirjoihin.
Autonomian aikaakin on ripaus ihan lähellä. Vuoden 1829 ainutlaatuiselle
puiselle Raatihuoneelle on työhuoneelta matkaa parin kivenheiton verran,
Vanhalle asemalle vuodelta 1885 hieman enemmän, samoin varuskuntaan,
Rapasaaren satamaan.
Työmatkan aikana on voinut kiepata niiden kautta hakemassa inspiraatiota?
Minulla on aivot sormenpäissä. Tekstiä alkaa tulla, kun istun tähän ja
alan kirjoittaa. Tietysti sinne takaraivoon on pitänyt hankkia tietoa…
HÄN KATSOO melkein hellästi kannettavaa tietokonettaan. Tietotekniikasta on
ollut iso apu historiankirjoittajalle, lähdeviittaustenkin sijoitus
onnistuu kuin luomisen työ valkeissa vaatteissa.
Yksi urakka on ohi, hyvin mieluinen urakka. Tuntipalkan laskeminen ei ehkä
niinkään ilahduta, mutta:
Tunnen olevani historiantutkijana etuoikeutetussa asemassa, kun olen
saanut kirjoittaa kotikaupunkini historiaa, hän tunnelmoi.
KESKIVIIKKONA Talka ja hänen mikkeliläinen tutkijaystävänsä sekä
liikekumppaninsa Pia Puntanen saattavat julki kirjan nimeltä Linnoitus ja
kaupunki. Se kertoo postuumin tulkinnan Lappeenrannasta autonomian ajalta
18121917.
Lappeenrannan kaupunki tilasi tutkimuksen muutaman taka-askelen jälkeen
vuonna 2000.
Pränttiä on noin 500 sivua, kuvat ja pitkät kuvatekstit päälle.
Neljäsataa sivua on Talkaa, sata sivua Puntasta. Näin kirjoittajat ovat
Postuumi Ky:n vuodesta toiseen jatkuvassa yhtiökokouksessa keskenään sopineet.
Pian kanssa meillä on ollut hauskaa, kun olemme koonneet tätä historiaa.
Vaikka asumme eri paikkakunnilla, on asiat ajateltu yhdessä ääneen, kuvaa
Talka kaksikon työnjakoa.
POSTUUMI on opiskelunaikaisten ystävysten yhtiö, jonka nämä perustivat
1994, valmistuttuaan Jyväskylän yliopistosta.
Pääomana oli oma pää. Tarkoitus oli tuottaa historiaa käsitteleviä teoksia.
Talka ja Puntanen ovat onnistuneet yli odotustensa. Historioita on syntynyt
tasaiseen tahtiin; yhdessä ja erikseen; Imatraa, Ylämaata, Savonrantaa.
Nyt valmistuneen teoksen tekee mielenkiintoiseksi jo se, että kirja
Lappeenrannasta autonomian ajalta on jo olemassa.
Sen nimi on Lappeenrannan kaupungin historia 18121918. Sen on kirjoittanut
Liisa Castrén ja siinä on yli 700 sivua. Kirja ilmestyi 1957.
Se oli oman aikansa sirpalemainen tuote. Ei ole olemassa yhtä
historiallista totuutta, vaan uuden aineiston ja uuden aikakauden luomaa
tulkintaa, luonnehtii Talka tutkijanotettaan.
Castrén oli rajoittanut tutkimuksensa silloisen kaupungin alueelle, Lappeen
lähikylät ja Lauritsala kuitattiin maininnalla.
Me olemme nyt ylittäneet vanhan Lappeenrannan rajat. Eivät 1800-luvun
ihmiset edes ajatelleet, missä kohtaa asuivat, olivatko Lappeen puolella
tai varsinaisen kaupungin asukkaita.
UUTTA AINEISTOA Talka ja Puntanen saivat eniten Viipurista. Neuvostoliiton
muuttuminen Venäjäksi avasi tutkijoille myös Viipurin arkistot.
Aluksi luultiin, ettei sieltäkään löytyisi tuhoutuneiksi luultuja
maakunta-arkiston aarteita, mutta toisin kävi.
Esimerkiksi Lappeenrannan maistraatin ja raastuvanoikeuden pöytäkirjoja
löytyi ja paljon.
Löytö pakotti Anu Talkan venäjäkielen opintoihin. Jo kyrillisten aakkosten
oppiminen auttoi tutkijaa löytämään tien yhä uusiin ja uusiin
historiallisiin seikkailuihin.
PORMESTARI E.J. Åkerblomia Anu Talka manaa. Pormestarilla oli surkea
käsiala ja tutkijalla meni pitkään, ennen kuin pääsi selville tämän
harakanvarpaista.
Hänen olisi kirjoittaessaan pitänyt ajatella, että tekee ainutlaatuista
historiallista dokumenttia, Talka nauraa.
Åkerblomin kirjoittama aineisto vuosilta 18301870 muodostaa tärkeän osan
lähteistä. Kuinkas sitten, jos hänen käsialastaan ei jostain kohtaa kerta
kaikkiaan saanut selvää?
Piti hypätä sirpaletiedon yli, kuten historiantutkimuksessa muutenkin pitää
Talkan mukaan tehdä:
Tärkeämpi on se mielikuva, joka kokonaisuudesta syntyy.
JOS MIKÄ ASIA oli jo 1800-luvun Lappeenrannalle tärkeä, niin liikenne,
logistiikka. Talkalla on asiaan sekä historiallista perspektiiviä että
arkielämän kokemusta; aviomies on logistiikkainsinööri.
Lappeenrannan kautta kulki gateway Viipuriin ja Pietariin ennen kuin täällä
oli kuultu englannin sanaa.
Siksihän se on syntynytkin koko kaupunki, liikenteellisesti oivalliselle
markkinapaikalle. Talka sanoo.
Saimaan kanavan rakentaminen ei aikoinaan itse kaupungille ollut iso asia,
kun kaupunginlahti oli satamalle liian matala
TALKA ON tiettävästi veneen osa, jonkinmoinen tappi. Anu Talka on isän
puolelta Lemin Talkoja.
Äiti on taipalsaarelainen ja Anu Talka siis pesunkestävä eteläkarjalainen.
Käynyt koulunsa Lemillä, Savitaipaleella ja Lappeenrannassa.
Hän on eteläkarjalainen vailla Kannaksen ja Viipurin ja evakkouden
painolastia. Hänen ei tarvitse etsiä maakunnan identiteettiä, jonka
sanotaan olevan kateissa.
Olen asiaa miettinyt paljonkin. Mielestäni ainekset eteläkarjalaiselle
identiteetille ovat aina olleet olemassa. Ennen oli ongelmana Viipurin
ylivertaisuus, eivät jotkut uukuniemeläiset ja luumäkeläiset silloin
tienneet toisistaan mitään, itsestään kyllä.
Taustalla oli vielä topeliaaninen valhe savolaisuudesta. Nykyään sitten
evakot ovat olleet kovin äänekkäitä ja pohjoiskarjalaisetkin kävelleet
meidän ylitsemme. Mutta kyllä me eteläkarjalaisia olemme, olleet jo
pitkään. Olemme osa historiallista jatkumoa eikä sitä pidä hävetä, sanoo Talka
ANU TALKA on työllistetty vuoteen 2008. Lappeenrannan historia on nyt
valmis, Etelä-Karjalan osuuspankin historia valmistumassa.
Seuraavaksi odottaa uusi makupala, Lemin historia.
Että saa kirjoittaa lapsuuden ja nuoruuden kotipitäjäni historian.
Tällaista tilaisuutta tutkija saa harvoin!
Lemin jälkeen kaikki on avoinna.
Anu Talka miettii, mitä tekisi isona.
Linnoitus ja kaupunki -kirjan julkistamisseminaari on Lappeenrannan
kaupungintalon valtuustosalissa keskiviikkona 7,12. klo 9.0014.30.
Tilaisuus on kaikille avoin.
Kuvateksti
Lappeenrannan syntyi liikenteen ja idänkaupan kannalta otolliselle
paikalle, gatewayksi eli väyläksi aina Pietariin asti. Anu Talka sanoo,
että tie on ollut kuoppainen vain neuvostovallan aikana.
MIKA STRANDÉN