ANTTI MUNNUKKA
LAPPEENRANTA. Sevastopoliksi kutsuttu tukikohta Kannaksella, niin sanotulla
Ohdan lohkolla säilyy Tuomas Gerdtin, 83, mielessä.
Asemasodan aikana siellä käytiin heinäkuussa 1942 kiivaita taisteluja.
Puolustukseen asettunut JR 7, legendaarinen Tyrjän rykmentti, joutui
jälleen lujille.
Vihollinen yritti tuolloin vallata Sevastopolin tukikohdan kolmasti. Se
myös onnistui aikeissaan osittain, mutta pakotettiin joka kerran perääntymään.
TAISTELULÄHETTI Tuomas Gerdt, 20, sai hänkin oman ryhmän, joka oli
valtaamassa jo menetettyjä asemia takaisin.
Mukana oli muutama talvisodan veteraani, jotka ankarien keskitysten
keskellä pitivät mielialaa korkealla kertomalle, ettei ”tämä pojat vielä
ole mitään…”
Mutta menetyksiä tuli. Oli sovittu, että haavoittuneita ja kaatuneita ei
jätetä. Niinpä Gerdt kantoi turvaan kuolettavasti haavoittuneen
esimiehensä, kapteeni Caj Tofferin.
Kyllä minä hänet sieltä kannoin pois, mutta pojat suojasivat koko ajan
tulella, muistaa Gerdt.
Toffer sai Mannerheim-ristin kuolemansa jälkeen, kuukautta ennen Gerdtiä.
KOLMANNESSA vastaiskussa Gerdt haavoittui myös itse.
Sormenpään kokoinen srapnelli osui kasvoihin. Pojat saattoivat minut
JSP:lle ja sitten heräsin vasta junassa, ehkä siksi että kauniit lotat
minua siellä hoitivat, kiusoittelee Gerdt sotasairaalassa lottana
toiminutta Lea-vaimoaan.
Tilkassa meni neljä kuukautta. Syyskuun 9. päivänä 1942 siellä vietettiin
juhlahetki, tuli tieto, että Gerdtille oli myönnetty Mannerheim-risti n:o 95.
Lyön vetoa, että kahvi oli oikeaa kahvia. Ja tuleva painonnostoliiton
puheenjohtaja Bruno Nyberg tarjosi konjakkiryypyn, muistelee Gerdt juhlahetkeä.
JO HETI jatkosodan alussa kaksikymppinen taistelulähetti Gerdt haavoittui
ensi kerran.
Olin samassa sotasairaalassa Adolf Ehrnroothin kanssa, kun Tyrjässä
käytiin kiivaimmat taistelut, mutta pääsin kuitenkin aika pian takaisin
rintamalle, Gerdt kertoo.
Se kolmas haavoittuminen tapahtui kuuluisassa paikassa, Siiranmäessä,
kesäkuussa 1944, kun vihollinen oli aloittanut suurhyökkäyksensä.
Jälleen Tyrjän rykmentin miehet löivät valtaamista yrittäneet takaisin.
Gerdtillä oli jo johdettavanaan joukkue, tynkäjoukkue tosin.
Gerdt muistaa miten Ehrnrooth johti joukkojaan aivan etulinjassa, miten
yksi mies, sotamies Eero Seppänen JR 49:stä yksinään tuhosi
panssarinyrkillä seitsemän vaunua.
Gerdt haavoittui, nyt luodista, ja joutui sairaalaan:
Palasin rykmenttiin vasta, kun Äyräpäässä oli jo hiljentynyt.
NE HETKET olivat katkeria, kun Gerdt sotimisen loputtua joutui olemaan
mukana, kun viholliselle luovutettiin Jääskestä, Ensosta maita, joita tämä
ei koskaan vallannut.
Mutta tärkeintä on tietoisuus siitä, että sotaveteraaniveljet ja -siskot
olivat oikealla asialla oikeissa paikoissa isänmaata puolustamassa, sanoo
Gerdt.
Ja erityisen iloissaan hän on siitä, että tämä asia nyt tunnustetaan.
Osoituksena siitä ovat jatkuvat pyynnöt tulla kertomaan niistä ajoista.
Viimeksi Gerdt oli Lappeenrannan koulujen itsenäisyysjuhlassa.
Gerdt vaatimalla vaatii, että haastattelu ei saa olla kehuva. Hän kertoo,
miten Adolf Ehrnrooth kannusti niin Mannerheim-ristin ritareita kuin
muitakin veteraaneja kertomaan, missä ja miksi olivat taistelemassa.
Kertokaa, mutta älkää kehuko, oli Ehrnroothin testamentti.
Kertojia alkaa olla vähän. Elossa on vain kuusi Mannerheim-ristin ritaria,
joista kolme tänään juhlii presidentin linnassa itsenäisyyttä. Toinen
Lappeenrannassa asuva ritari, Leo Kojo, ei enää jaksa juhlia.
Gerdt on vetreässä kunnossa, kuulolaite auttaa, hirvimetsälläkin:
Kaukaan Erämiesten apua olen ollut, ajoporukassa. Antavat minulle vähän
tasoitusta.
Tuomas Gerdt
Syntynyt 28.5.1922 Heinävedellä, asuu Lappeenrannassa.
Eläkkeellä Kaukaan tehtaiden konttoripäällikön tehtävistä.
Jatkosodassa taisteli
lähettinä aluksi JR 28:ssa, aliupseerina Jalkaväkirykmentti 7:ssä, lopulta
joukkueenjohtajana
Er.P !2:ssa. Yleni sodan aikana alikersantista vänrikiksi.
Reservin kapteeni 1968.
Mannerheim-ristin ritari numero 95.
Mannerheim-ristin ritarien säätiön hallituksen puheenjohtaja.
Kuvateksti
Tuomas Gerdt on hyvässä kunnossa. Hän harrasti aikoinaan suunnistusta,
juoksi Jukolan viestinkin 14 kertaa.
MIKA STRANDÉN